Turussa Lausteen kaupunginosassa eri elämäntilanteissa olevat ihmiset kohtaavat Sininauhaliiton jäsenyhteisön Fingerroosin säätiön koordinoimalla lähiötuvalla. Ennakkoluulot erilaisia ihmisiä kohtaan pehmenevät, kun kaikki kokoontuvat yhteisen aamupuuron äärelle.
”Hei Annika, mulla olis yksi asia!”
”Hei voisko teiltä saada vielä niitä maskeja?”
Lausteen lähiötupaa pyörittävä Annika Dolgov on henkilö, jonka tuntevat Lausteella kaikki.
”Jos menen kauppaan ostamaan lounasta, tiedän, että matkaan on aina varattava aikaa, jotta ehdin juttelemaan kaikkien kanssa”, Annika nauraa.
Lausteen lähiötupa on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonne ovat tervetulleita kaikki alueen asukkaat. Tupaa koordinoi Fingerroosin säätiö, jossa Annika Dolgov toimii yhteisötoiminnan kehittäjänä. Hän pyörittää tupaa yhdessä Turun kaupungilla työskentelevän Abdul Haq Mangalin* kanssa.
”Maanantaista torstaihin meillä on aina aamukahvit, jonne ovat tervetulleita kaikki. Keskiviikkoisin syömme yhdessä aamiaista alueen asukkaiden kanssa.* Järjestämme ohjelmaa alueen asukkaiden toiveiden mukaan. Kun eräs ikäihminen toivoi mahdollisuutta kaupunkiviljelyyn, järjestimme tänne viljelylaatikoita ja aloitimme ikäihmisille suunnatut Puutarhaporinat yhdessä 4H-järjestön kanssa. Lapsiperheille järjestämme toimintaa esimerkiksi lasten kesäloma-aikoina ja käyn vierailemassa kouluissa ja päiväkodeissa. Alueella asuu myös päihteitä aktiviisesti käyttäviä ihmisiä, ja heille olemme järjestäneet kahvittelu- ja kohtaamishetken yhdessä A-killan kanssa”, Annika kertoo.
Tukea ja seuraa
Lähiötuvalle saa juttelemaan niin suurista kuin pienistä murheista. Tuvan kävijät saavat tarpeensa mukaan digitukea, apua Kelan tai muiden viranomaisten kanssa asiointiin tai yleisesti arjen hallintaan. Tuvalta voi hakea vaikkapa maskeja tai ruokaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että lähiötuvalta löytyy kuunteleva korva.
”Pidän huolen siitä, että aikatauluni ei koskaan ole täynnä. En halua, että kenellekään tulee sellaista oloa, ettei minulla olisi aikaa kuulla hänen asiaansa. Meidän työntekijöiden lisäksi monelle on tärkeää, että he löytävät seuraa toisista tuvalla käyvillä ihmisistä. Lausteella asuu paljon yksinäisiä ihmisiä, ja tuvalla he pääsevät osaksi yhteisöä”, Annika toteaa.
Annika Lähiötuvan edustalla
Villasukat rikkoivat jään
Eräs lähiötuvan kävijöistä on vanhempi nainen, joka tuli tuvalle Fingerroosin säätiön Löytävän vanhustyön työntekijän suosituksesta. Hän toi mukanaan tekemänsä villasukat kiitokseksi tupaa suositellulle työntekijälle. Sukat keräsivät kehuja tuvalla olleilta nuorilta miehiltä.
”Tämä ikäihminen alkoi sitten mittailla nuorten miesten jalkoja, ja seuraavalla kerralla tullessaan hänellä oli mukanaan näille miehille tehdyt villasukat. Nuoret miehet olivat villasukista todella otettuja ja yksi heistä totesi, ettei ole koskaan elämässään saanut mitään, mikä olisi tehty varta vasten hänelle”, Annika sanoo.
Syrjässä eläneestä ikäihmisestä on nykyisin tullut lähiötuvalla pidetty henkilö, jonka kaikki tuntevat hänen tekemistään villasukista.
Alueellista vaikuttamistyötä
Annika päätyi lähiötuvan työntekijäksi paikallisten suosituksesta, sillä hän oli tullut laustelaisille tutuksi ruoka-aputyön kautta.
”Tämä on unelmatyöni. Olen aina halunnut tehdä merkityksellistä työtä, ja lähiötyössä saan tuoda esiin niiden ihmisten ääntä, joka ei muutoin esimerkiksi päätöksenteossa kuulu. Kuuntelen alueen asukkaita herkällä korvalla ja vien eteenpäin heidän toiveitaan”, Annika summaa.
Arkisten kohtaamisten lisäksi Annikan työhön kuuluu myös alueellista vaikuttamistyötä. Kun Lausteen koulusta luopumista pohdittiin kaupunginvaltuustossa, hän keräsi yhteen asukkaiden mielipiteitä ja vei niitä eteenpäin Turun kaupunginvaltuustolle. Lauste sai pitää koulunsa.
Turvallinen kohtaamispaikka
Lausteen alueella elää monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä: on työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, yksinäisyyttä kokevia ikäihmisiä, päihteitä aktiivisesti käyttäviä, maahanmuuttajia, lapsiperheitä sekä monia muita. Lähiötupa tarjoaa kohtaamisia ja tekemistä alueella, jossa harrastusmahdollisuuksia ei juuri ei ole. Aina kohtaamiset eivät kuitenkaan suju kitkatta, ja ihmisillä on myös paljon ennakkoluuloja toisiaan kohtaan.
”Olen iloinen siitä, että pystyn mahdollistamaan turvallisen kohtaamispaikan eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Vaikka ennakkoluuloja on, yhteisen kaurapuuron äärellä jyrkemmät asenteet sulavat ja näkymä oman kuplan ulkopuolelle avautuu”, Annika toteaa.
Muualla asuvat eivät aina näe Laustetta kovin myönteisessä valossa. Lähiön monipuolisuudesta ja sen erilaisista ihmisistä kertoakseen Annika aloitti Näin Lausteella -juttusarjan, jota hän julkaisee Lausteen lähiötuvan Facebook-sivulla. Juttusarjan tavoitteena on myös vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä.
”Kerran eräs nuori mies kysyi minulta, että miksi ihmeessä sinä Annika haluat olla täällä Lausteella ja haluatko todella olla täällä meidän kanssa. Vastasin, että kyllä minä haluan olla täällä. Asukkaat ovat itse valinneet minut tähän työhön, ja on todella iso luottamuksen osoitus.”
Teksti ja kuvat: Matleena Merta
*HUOM! Jutun kirjoittamisen jälkeen Lausteen lähiötuvalle tuli muutoksia toimintaan pahentuneen koronatilanteen myötä. Tällä hetkellä lähiötuvan viikkotoiminta on tauolla ja Annika auttaa sekä neuvoo asukkaita puhelimitse 17.12. asti jonka jälkeen toiminta jää joulutauolle.
*Turun kaupungin työntekijä Abdul Haq Mangal on siirtynyt muihin työtehtäviin.
Lausteen lähiötupa
- Turun Lausteen kaupunginosassa sijaitseva matalan kynnyksen kohtaamispaikka.
- Lähiötupa perustettiin 2017 alueen asukkaiden toiveesta. Vuonna 2021 toiminnan mahdollistaa Turun kaupungin asukasbudjetti.
- Lähiötupaa koordinoi Fingerroosin säätiö vuoden 2021 alusta. Tuvalle ovat tervetulleita pyörittämään toimintaansa paikalliset järjestöt ja seurakunnat.
- Lausteen lähitupa on osa Fingerroosin säätiön aluetyötä. Fingerroosin säätiö edistää ikäihmisten hyvinvointia ylisukupolvisella työotteella. Säätiö täytti 10 vuotta tänä vuonna. Tutustu lisää: fingerroos.net
Meneillään olevan COVID19-pandemian vuoksi maailma on ennennäkemättömän epävarmuuden tilassa. Yhteiskunnassamme niiden asema, jotka jo ennen koronakriisiä olivat syrjäytyneitä ja joita julkisen sektorin toimet eivät tavoita, kurjistuu entisestään, kun heitä auttavien kolmannen sektorin toimijoiden toiminnan rahoituspohja on vaikeutunut.