ikääntyneet

Klassinen puinen koronapeli herättää nostalgisia tunteita ja se olikin monelle tuttu 1950-luvulta alkaen. Herpaantumatonta jännitystä, voittoja ja tappioita synnyttävä peli, jonka lopputulosta oli vaikea ennakoida. Iän myötä pelaaminen väheni ja loppui vähitellen.

Seuraavan kerran kuulin koronasta aiempaa enemmän maaliskuun alussa. Se oli nimetty pahaksi virukseksi, joka tulisi kylvämään kuolemaa ja vakavia sairauksia maailman väestölle. Televisiosta näkyi kuvia Kiinasta, missä ihmiset kulkivat kasvosuojaimet yllään. Maamme hallitus antoi ohjeet ja rajoitukset kokoontumisille ja liikkumiselle. Minut on 75-vuotiaana yksinasujana luokitettu riskiryhmään, jota tulisi suojella erityisesti. Kun minulla vielä oli ollut keuhkoveritulppa, sairastan uniapneaa ja olin selättänyt melanooman, olisin varsinainen kohde tuolle koronavirukselle. Ihmiset pelästyivät ja hamstrasivat seuraavina päivinä vessapaperia kärrykaupalla. Minut ”suljettiin” omaan kerrostalokolmiooni. Onneksi ehdin hakea turvavarastooni viikon ruoka-annokset. Yksineläjälle se oli vielä mahdollista, mutta moni suurperhe joutui ratkaisemaan ruokailunsa ystävien tai yhteiskunnan apuun turvautuen. Minä suljin oveni tiiviisti. Olin karanteenissa.

Avopuolisoni asuu naapuritalossa, joten jonkinlainen henkireikä toiseen ihmiseen on olemassa puhelimen kautta. Niinpä puhelin on osoittautunut verrattomaksi välineeksi kommunikaatiossamme. Se on myös turva siihen, jos jotain toisillemme tapahtuisi. En pelkää itseni tai avopuolisoni osalta sairastumista, mutta lähinnä lasteni ja lastenlapsieni puolesta. Nuo kolme alle kouluikäistä pikkuihmistä ovat ihmeissään, koska eivät pääse leikkimään kavereittensa kanssa. Kotona olo turruttaa leikkihaluisia, mutta onneksi heidän omakotitalonsa mahdollistaa lähiulkoilun. Isovanhempana minulla on päivittäinen ikävä. Siihenkin WhatsApp-sovellus tuo apua. Pahinta on epätietoisuus, millainen tauti korona on. Osuuko se kaikille, osaako se valita uhrinsa, onko se lapsille lievempi, ikäisilleni ihmisille ankarampi. Ainakin kolme neljästä sairastuneista vanhuksista on poistunut joukostamme. Keski-ikä on ollut 81 vuotta. Tutkimukset selventävät tilannetta ja tuottavat uusinta tietoa tästä pelistä.

Onneksi meillä on tässä koronapelissä omat sääntömme. Hallituksemme antamat selkeät määräykset antavat ne rajat, missä liikumme ja mitkä toiminnot ovat suljettuina. Koulut, ravintolat, monet työpaikat ovat nyt kiinni. Olemme koronapelissä suojautuneet lähikosketuksilta, ilmassa tappavilta pisaroilta.

Kauppa-asiat olen ratkaissut noutopalveluna. Kerran viikossa teen netissä tilaukseni. Kauppias kantaa tavarat autooni. Kahden metrin suojaväli ilman hansikkaita kylläkin. Käsien pesun muistan ennen ja jälkeen kaupassa käynnin. Avopuolisoni on rohkeampi. Aamuvarhain hän käy lähimarketissa hansikkailla ja valmiilla ostoslistalla varustettuna.

Illalla teemme koiramme kanssa yhteisen metsälenkin. Vastaantulijoita on muutama, mutta siinäkin koiraihmiset ovat oppineet pitämään remmin mittaiset etäisyydet. Koirilla ei ole rajoituksia. Ei ainakaan vielä. Metsä rauhoittaa. Luonto on lähellä. Elämä jatkuu.

Myös kirjat tarjoavat päivään vaihtelua ja eläviä tarinoita. Mielessä kannattaa muistella mukavia elämän kokemuksia. On aika järjestää valokuvakansiot, piirtää tai maalata. Viikon jokaiselle päivälle tehty ystäväpuhelu virkistää seitsemää ystävää ja vastapuhelu saman verran

Ihmisten liikkumisvapauteen puuttuminen on raju toimenpide. Viisainta on kuitenkin puhaltaa yhteen hiileen ja yrittää selviytyä tässä pelissä hengissä. Tällaista koronapeliä ei ole koskaan vielä pelattu. Vastassa on virus, joka pistää maailman polvilleen ja uhkaa maailman laajuisella lamalla. Mutta me voitamme pelin. Nappuloita voi olla molempien pelaajien tappioina, mutta lopulta pussiin putoaa vahvempikin hyökkääjä.

23.4.2020  Jukka

Elämme korona yhteiskunnassa….

Niin valitettavasti täällä suomessakin. Kuka huonommin, kuka paremmin.

Kirjoitan omaa olemistani menneillään olevasta korona elostani.

Kirjoitan Pilke ohjaajan pyynnöstä, Fingeroos säätiön luettavaksi ( käyttöön ).

Alkuun lyhyesti itsestäni. Olen riskiryhmään luelteltava vanha äijä. Olen jäsenenä Pilke Lehmusvalkama ryhmässä. Ennen eläkeikääni ehdin tehdä montaa puuhaa. Viimeiset, yli kolmekymmentä ( 30 ) vuotta logistiikka puuhissa. Logistiikka päällikön tehtävästä jäin eläkkeelle.

Sitten aiheeseen: Henkilökohtainen elämäni kuluvasta korona ajasta on varmaan monien muiden tavoin ”aneminen” Ts. kotioloissa vietettyä elämää. Pitää tunnustaa, että harvakseltaan ruokakaupassa pitää pistäytyä. Mutta silläkin se ohjeistettu turvaväli. Mainitsen nytkin, että kerään vanhaa krääsää kotimuseooni Koskelle Tl. Nyt olen pidättäytyt käymään ostoksilla kirpputoreilla. Kuten totesin, vaikka olen vanha, normaali kautena liikun paljon. Päivittäin tuolloin katson mm.TS lehdestä, minne mennään uutisia. Usein sieltä pongaan jonkun itselleni mielekkään menon -ja menoksi.

Iästäni huolimatta liikun vielä autollani. Joten menoihin meneminen on vaivattomanpaa, kun esim. busseja käyttäen. Olen lukenut, että tällä hetkellä bussehin ei käy käteisellä maksaminen. Olen ajatellut kyllä kokeilla, miten bussikuskit reakoivat, kun tyrkytän maksuksi kolmea euroa ?

Pitää omaan ”korona kauteeni” olla kuitenkin hyvilläänkin. Hyvillään siksi, että olen välttynyt koronaviruksen tartunnalta. Koskaan ei kuitenkaan pidä mennä sanomaan, ei se minuun tartu. Viruksen suomessa tavallisten tallaajien tietoon se tuli noin seitsämän viikkoa sitten. Tuolloin em. mainintoja kuuli kyllä.

Todettakoon kohdaltani kuitenkin, että vko 17 alussa alkoi rintapielissäni ahdistaa, erään fyysisen työrupeaman jälkeen. Siitä sitten hyvään suomalaiseen terveyden huoltoon. Kokeita otettiin runsaasti, ihan tyksiä myöden. Selvisin pelkällä säikähdyksellä. Lääkäri epäili ympäripyöreästi, herralla voi olla lähinnä luulotauti. Yhtä kaikki, vuoroni ei vielä tullut.

Kirjoitukseni tilaajan pyyntö oli, että ei sitten pitkää ”luentoa” Ei sitä kukaan ehdi eikä jaksa lukea. Eli mennään sillä säännöllä. Arki 4A, kuulemma maksimi. Kyllä toki pojalta kerrottavaa riittäisi, jos menisi yksityiskohtiin. Yhteenvetona pitää toivoa, että päästäisiin täällä suomessakin mahdollisimman pian ”normaali elämään” Pientä valon pilkasdusta siihen suuntaan hallituksen taholta on jo annettu. Meidän kaikkien pitää vaan kestää ja elää siten kun ohjeistus on annettu. Näin toimien selätämme viiruksen nopeammin.

Jos ja kun se pöpö on vihdoin voitettu. Uskoisin, että se ”uusi elämä” ei ihan heti toivu entiseksi.

Mutta se jää nähtäväksi. Sanonta jota mm. nykyisin päättäjät käyttävät runsaasti.

Jos tätä nyt joku vaivautuu lukemaan, niin kaikille tilanteesta huolimatta hyvää Vapun aikaa.

Turku 24.4.2020