Kansainvälinen työharjoittelujaksoni toteutui Ruotsissa, Sundsvallin kaupungin palveluksessa. Löysin minun opintoihini sopivan paikan netistä, suomalais-ruotsalaisen vanhusten asumisenyksikön ja Sundsvallin hyvinvointitoimialueen vähemmistöjä auttavan projektin. Sundsvall toimii suomenkielisten ja saamenkielisten vähemmistöjen etujen ja oikeuksien valvojana. Sundsvallin kaupungin projekti vähemmistöille on toiminut vuodesta 2019.

Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelman kautta sain tukea ruotsin kielen opiskeluun samanaikaisesti Online linguistig studies -nettikurssin avulla. Työharjoitteluni aikana sain lisää rohkeutta ilmaista itseäni ruotsin kielellä. Kolmen kuukauden aikana sain useita tilaisuuksia puhua ja kirjoittaa ruotsiksi. Ruotsalaisessa työyhteisöissä toimiminen oli minulle erittäin rikastuttava kokemus niin kulttuurisesti kuin opinnollisesti.

Löysin työpaikkaohjaajani esimiehen kautta hyvän asunnon kolmen kuukauden työharjoittelujakson ajalle. Työyhteisössä minut huomioitiin täysvaltaisena työyhteisön jäsenenä ja sain tuoda omia ideoitani ikääntyneiden hyvinvoinnin kehittämiseen. Tein vertailua Suomen ja Ruotsin ikäihmisten palveluiden välillä ja kehitin taitoja ja valmiuksiani työyhteisön parempaan toimimiseen. Suosittelen työharjoittelua kaikille sitä harkitseville SAMKin opiskelijoille. Ulkomailla suoritettu harjoittelu on merkittävä meriitti, joka osoittaa rohkeutta ja minulle se laajensi käsityksiä hoiva- ja hoitokulttuurin monimuotoisuudesta.

Kirjoittaja: Annikka Salonen

Annikka työskentelee Fingerroosin säätiön löytävässä vanhustyössä vanhustyön asiantuntijana.

Fingerroosin säätiön ja Voiveljet Oy:n yhteinen tarina alkoi vuonna 2018 Kokkisota-tapahtumasta, jossa VoiVeljien kokit kisailivat toisen paikallisen ravintolan kanssa. Fingerroosin säätiön järjestämässä tapahtumassa kilpailevat tiimit valmistivat hävikistä upean kolmen ruokalajin maistelumenun, jota arvioimassa oli alueen asukkaista ja ruoka-avun asiakkaista koostuva raati. Ilta oli menestys ja ajatus pitkäjänteisemmästä yhteistyöstä alkoi muhia molemmin puolin.

Luonteva yhteistyön muoto löytyikin nopeasti ja pian VoiVeljien ravintoloista jäävää lounashävikkiä ryhdyttiin hyödyntämään Fingerroosin säätiön ylläpitämien kohtaamispaikkojen yhteisöruokailuissa viikoittain.  Yhteisöruokailujen tavoitteena on ollut tarjota mielekästä tekemistä arkeen, kohdata ruokailuun osallistuva ihminen kokonaisvaltaisesti ja tarvittaessa myös tarjota tukea ja neuvontaa. Osallistuminen ruokailuihin on madaltanut kynnystä hakeutua myös muun toiminnan ja tuen piiriin.

Hyvinvointia tukevan toiminnan lisäksi yhteistyöllä on voitu vähentää myös ravintoloista jäävää ruokahävikkiä. Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy jätteeksi. Kun ylijäämäruokaa on hyödynnetty yhteisöruokailuissa, on hävikkiäkin voitu vähentää tuntuvasti.

Fingerroosin säätiön yhteisöruokailut ovat tavoittaneet paljon ihmisiä eri elämäntilanteissa ja on tarjonneet tasavertaisia kohtaamisia mm.  Pansion Me-talolla, Lausteen Lähiötuvalla sekä Kampuskappelissa Turun Ylioppilastalossa. VoiVeljien ja Fingerroosin säätiön yhteistyö on osoitus siitä, että järjestöt ja yritykset voivat tehdä paljon hyvää yhdessä, kun yhteinen visio ja tahtotila löytyy.

Vuosi 2021 on hyvä päättää rauhallisiin ja kuusentuoksuisiin tunnelmiin. VoiVeljien ja Forum Marinumin yhteisen Kuusimetsän kuuset jatkavat matkaansa Forum Marinumin pihasta kohti Pansion Me-taloa, josta ne jaetaan eteenpäin alueen asukkaille tuomaan iloa ja joulumieltä.

Joulukuuset jaetaan Pansio-Perno-alueen asukkaille koronaturvallisesti keskiviikkona 22.12.2021 Me-talon takapihalla klo 11–15.

Fingerroosin säätiö lähettää lämpimät terveiset ja kiitokset aidosta ja hyvästä yhteistyöstä VoiVeljille, Forum Marinumille sekä kaikille Fingerroosin säätiön yhteisötilojen kävijöille. Tästä on hyvä jatkaa yhdessä kohti uutta vuotta!

Fingerroosin säätiö

• Fingerroosin säätiö edistää ikäihmisten hyvinvointia ylisukupolvisella työotteella. Säätiö täytti 10 vuotta tänä vuonna. Tutustu lisää: fingerroos.net
• Yhteisötilat Pansion Me-talo, Maarian Kylätalo ja Lausteen Lähiötupa sekä Löytävä vanhustyö Turussa ja Vakka-Suomessa.
• Haluatko tukea Fingerroosin säätiön toimintaa? Lue lisää täältä: https://fingerroos.net/wp/lahjoita

VoiVeljet oy

• Kuusi ravintolaa ja kaksi tilausravintolaa Turussa: Grädda, Neuvolansali, Vanha Panini, Smör, E. Ekblom, Panini, Göran ja Tiirikkala. Tutustu lisää: https://voiveljet.fi/
• VoiVeljet ravintolat ovat lahjoittaneet hävikkiään Fingerroosin säätiön yhteistötoimintaan vuodesta 2018 lähtien.

Forum Marinum

• Merikeskus Forum Marinum on sekä merenkulun valtakunnallinen vastuumuseo että merivoimien museo, kuin myös merellinen tapahtumakeskus. Tutustu lisää: https://www.forum-marinum.fi/
• Forum Marinumin ja ravintola Göranin yhteinen Jouluinen viikonloppu 11.–12.12. toi valaistun kuusimetsän Forum Marinumin pihalle. Osa kuusimetsän kuusista lahjoitetaan Fingerroosin säätiön koordinoimalle Me-talolle.

”Hei Annika, mulla olis yksi asia!”
”Hei voisko teiltä saada vielä niitä maskeja?”

Lausteen lähiötupaa pyörittävä Annika Dolgov on henkilö, jonka tuntevat Lausteella kaikki.

”Jos menen kauppaan ostamaan lounasta, tiedän, että matkaan on aina varattava aikaa, jotta ehdin juttelemaan kaikkien kanssa”, Annika nauraa.

Lausteen lähiötupa on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jonne ovat tervetulleita kaikki alueen asukkaat. Tupaa koordinoi Fingerroosin säätiö, jossa Annika Dolgov toimii yhteisötoiminnan kehittäjänä. Hän pyörittää tupaa yhdessä Turun kaupungilla työskentelevän Abdul Haq Mangalin* kanssa.

”Maanantaista torstaihin meillä on aina aamukahvit, jonne ovat tervetulleita kaikki. Keskiviikkoisin syömme yhdessä aamiaista alueen asukkaiden kanssa.* Järjestämme ohjelmaa alueen asukkaiden toiveiden mukaan. Kun eräs ikäihminen toivoi mahdollisuutta kaupunkiviljelyyn, järjestimme tänne viljelylaatikoita ja aloitimme ikäihmisille suunnatut Puutarhaporinat yhdessä 4H-järjestön kanssa. Lapsiperheille järjestämme toimintaa esimerkiksi lasten kesäloma-aikoina ja käyn vierailemassa kouluissa ja päiväkodeissa. Alueella asuu myös päihteitä aktiviisesti käyttäviä ihmisiä, ja heille olemme järjestäneet kahvittelu- ja kohtaamishetken yhdessä A-killan kanssa”, Annika kertoo.

Tukea ja seuraa

Lähiötuvalle saa juttelemaan niin suurista kuin pienistä murheista. Tuvan kävijät saavat tarpeensa mukaan digitukea, apua Kelan tai muiden viranomaisten kanssa asiointiin tai yleisesti arjen hallintaan. Tuvalta voi hakea vaikkapa maskeja tai ruokaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että lähiötuvalta löytyy kuunteleva korva.

”Pidän huolen siitä, että aikatauluni ei koskaan ole täynnä. En halua, että kenellekään tulee sellaista oloa, ettei minulla olisi aikaa kuulla hänen asiaansa. Meidän työntekijöiden lisäksi monelle on tärkeää, että he löytävät seuraa toisista tuvalla käyvillä ihmisistä. Lausteella asuu paljon yksinäisiä ihmisiä, ja tuvalla he pääsevät osaksi yhteisöä”, Annika toteaa.

Villasukat rikkoivat jään

Eräs lähiötuvan kävijöistä on vanhempi nainen, joka tuli tuvalle Fingerroosin säätiön Löytävän vanhustyön työntekijän suosituksesta. Hän toi mukanaan tekemänsä villasukat kiitokseksi tupaa suositellulle työntekijälle. Sukat keräsivät kehuja tuvalla olleilta nuorilta miehiltä.

”Tämä ikäihminen alkoi sitten mittailla nuorten miesten jalkoja, ja seuraavalla kerralla tullessaan hänellä oli mukanaan näille miehille tehdyt villasukat. Nuoret miehet olivat villasukista todella otettuja ja yksi heistä totesi, ettei ole koskaan elämässään saanut mitään, mikä olisi tehty varta vasten hänelle”, Annika sanoo.

Syrjässä eläneestä ikäihmisestä on nykyisin tullut lähiötuvalla pidetty henkilö, jonka kaikki tuntevat hänen tekemistään villasukista.

Alueellista vaikuttamistyötä

Annika päätyi lähiötuvan työntekijäksi paikallisten suosituksesta, sillä hän oli tullut laustelaisille tutuksi ruoka-aputyön kautta.

”Tämä on unelmatyöni. Olen aina halunnut tehdä merkityksellistä työtä, ja lähiötyössä saan tuoda esiin niiden ihmisten ääntä, joka ei muutoin esimerkiksi päätöksenteossa kuulu. Kuuntelen alueen asukkaita herkällä korvalla ja vien eteenpäin heidän toiveitaan”, Annika summaa.

Arkisten kohtaamisten lisäksi Annikan työhön kuuluu myös alueellista vaikuttamistyötä. Kun Lausteen koulusta luopumista pohdittiin kaupunginvaltuustossa, hän keräsi yhteen asukkaiden mielipiteitä ja vei niitä eteenpäin Turun kaupunginvaltuustolle. Lauste sai pitää koulunsa.

Turvallinen kohtaamispaikka

Lausteen alueella elää monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä: on työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, yksinäisyyttä kokevia ikäihmisiä, päihteitä aktiivisesti käyttäviä, maahanmuuttajia, lapsiperheitä sekä monia muita. Lähiötupa tarjoaa kohtaamisia ja tekemistä alueella, jossa harrastusmahdollisuuksia ei juuri ei ole. Aina kohtaamiset eivät kuitenkaan suju kitkatta, ja ihmisillä on myös paljon ennakkoluuloja toisiaan kohtaan.

”Olen iloinen siitä, että pystyn mahdollistamaan turvallisen kohtaamispaikan eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Vaikka ennakkoluuloja on, yhteisen kaurapuuron äärellä jyrkemmät asenteet sulavat ja näkymä oman kuplan ulkopuolelle avautuu”, Annika toteaa.

Muualla asuvat eivät aina näe Laustetta kovin myönteisessä valossa. Lähiön monipuolisuudesta ja sen erilaisista ihmisistä kertoakseen Annika aloitti Näin Lausteella -juttusarjan, jota hän julkaisee Lausteen lähiötuvan Facebook-sivulla. Juttusarjan tavoitteena on myös vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä.

”Kerran eräs nuori mies kysyi minulta, että miksi ihmeessä sinä Annika haluat olla täällä Lausteella ja haluatko todella olla täällä meidän kanssa. Vastasin, että kyllä minä haluan olla täällä. Asukkaat ovat itse valinneet minut tähän työhön, ja on todella iso luottamuksen osoitus.”

Teksti ja kuvat: Matleena Merta

*HUOM! Jutun kirjoittamisen jälkeen Lausteen lähiötuvalle tuli muutoksia toimintaan pahentuneen koronatilanteen myötä. Tällä hetkellä lähiötuvan viikkotoiminta on tauolla ja Annika auttaa sekä neuvoo asukkaita puhelimitse 17.12. asti jonka jälkeen toiminta jää joulutauolle.
*Turun kaupungin työntekijä Abdul Haq Mangal on siirtynyt muihin työtehtäviin.

Lausteen lähiötupa

• Turun Lausteen kaupunginosassa sijaitseva matalan kynnyksen kohtaamispaikka.
• Lähiötupa perustettiin 2017 alueen asukkaiden toiveesta. Vuonna 2021 toiminnan mahdollistaa Turun kaupungin asukasbudjetti.
• Lähiötupaa koordinoi Fingerroosin säätiö vuoden 2021 alusta. Tuvalle ovat tervetulleita pyörittämään toimintaansa paikalliset järjestöt ja seurakunnat.
• Lausteen lähitupa on osa Fingerroosin säätiön aluetyötä. Fingerroosin säätiö edistää ikäihmisten hyvinvointia ylisukupolvisella työotteella. Säätiö täytti 10 vuotta tänä vuonna. Tutustu lisää: fingerroos.net

Keräämme tällä hetkellä varoja tekstiviestikampanjan avulla, mutta voit lahjoittaa haluamasi summan myös tilisiirtona. Tilinumerromme on FI16 5716 9020 1093 15. Laita viestikenttään tue perheitä /auta vanhuksia.

AUTA VANHUKSIA

Fingerroosin säätiön Löytävä vanhustyö auttaa ja tukee vaikeassa elämäntilanteessa olevia ikääntyneitä, joita palvelujärjestelmä ei tavoita. Haasteina ovat usein yksinäisyys, heikentynyt terveydentila ja taloudelliset ongelmat. Lahjoittamalla Löytävään vanhustyöhön autat Turussa ja Vakka-Suomen alueella asuvia ikääntyneitä. Rahallisella tuella voimme tarjota esim. ruoka-apua, bussikortin, mieltä virkistävän hetken kahvilassa, teatteriesityksen sekä ammattilaisen tukea. Pienelläkin lahjoituksella saadaan aikaan isoja asioita, jotka tuovat iloa ja valoa monen ikääntyneen elämään.

Lahjoita helposti tekstiviestillä:

• Lahjoita 5€, lähetä tekstiviesti 5 VANHUS numeroon 16588
• Lahjoita 10€, lähetä tekstiviesti 10 VANHUS numeroon 16588
• Lahjoita 20€, lähetä tekstiviesti 20 VANHUS numeroon 16588
• Lahjoita 30€, lähetä tekstiviesti 30 VANHUS numeroon 16588
• Lahjoita 40€, lähetä tekstiviesti 40 VANHUS numeroon 16588

TUE PERHEITÄ

Fingerroosin säätiö tukee Pansio-Perno alueen perheitä Pansio Me-talo -toiminnan kautta. Perhetyössä tarjotaan juttuseuraa, apua lapsiperheen arkeen, kasvatukseen, parisuhteeseen, omaan jaksamiseen, terveys- ja talousasioihin ym. Me-talon perheohjaaja on tavattavissa Me-talossa ja hän liikkuu myös alueella aktiivisesti. Lukuisat alueen perheet sinnittelevät päivästä toiseen taloudellisten, sosiaalisten ym. ongelmien kanssa. Perhetyön tarve on huutava. Tukemalla perhetyötä vaikutat monien Pansio-Perno alueen perheiden hyvinvointiin mahdollistamalla suoraa ruoka-apua, maksutonta harrastustoimintaa sekä ammattilaisen tukea.

Lahjoita helposti tekstiviestillä:

• Lahjoita 5 €, lähetä tekstiviesti 5 PERHE numeroon 16588
• Lahjoita 10 €, lähetä tekstiviesti 10 PERHE numeroon 16588
• Lahjoita 20 €, lähetä tekstiviesti 20 PERHE numeroon 16588
• Lahjoita 30 €, lähetä tekstiviesti 30 PERHE numeroon 16588
• Lahjoita 40 €, lähetä tekstiviesti 40 PERHE numeroon 16588

Me-talon perheohjaaja Riina on tukenut alueen perheitä jo lähes viiden vuoden ajan. Niin lapset kuin aikuisetkin voivat ottaa yhteyttä Riinaan. Riinan kanssa voi tulla juttelemaan mistä tahansa asiasta, eikä mikään asia ole niin pieni, ettei sen vuoksi voisi ottaa yhteyttä! Keskustelun aiheena voi olla esimerkiksi oma hyvinvointi, lapsiperheen arki, lapsen kasvatus, vauvan odotus, parisuhde, terveys- tai talousasiat. Riina on mukana myös KOTA-kerhossa ja hän ohjaa myös vertaistukiryhmä Meidän Ryhmää niille lapsille, joiden läheinen on vankilassa.

Meidän ryhmä on vertaistukiryhmä 7–12-vuotiaille lapsille, joiden perheenjäsen tai muu läheinen on vankilassa, tai suorittaa muuta rangaistusta. Ryhmään voi tulla myös, jos läheinen on ollut vankilassa, tai on menossa vankilaan. Ryhmässä käsitellään luottamuksellisesti vankeuden mukana tuomia tunteita ja ajatuksia erilaisin menetelmin. Ryhmä on maksuton ja lapsille tarjotaan ryhmässä päivällinen.

KOTA-kerho on ryhmä peruskoulun 5. luokan oppilaille, jotka kokevat itsensä yksinäisiksi ja ovat sivussa/riskissä jäädä sivuun luokasta ja sosiaalisista suhteista. Ryhmässä panostetaan turvallisen toimintatavan luomiseen, tehdään retkiä lähiluontoon ja vahvistetaan toimijuutta seikkailukasvatuksellisen toiminnan ja sopivien haasteiden ja onnistumisen kokemuksien kautta. Ryhmän sisältöjen toteutuksessa huomioidaan lasten toiveet ja kokeillaan heitä kiinnostavia asioita. Myönteinen kokemus ryhmään kuulumisesta vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja, osallisuutta ja toimijuutta sekä madaltaa kynnystä osallistua jatkossakin ohjattuun ryhmätoimintaan.

Riinan tavoittaa puhelimitse numerosta 044 74 54 196, sähköpostitse riina.nurmi@fingerroos.net, Facebookista Me-talo Turku Perheohjaaja Riina | Facebook tai tulemalla Me-talolle. Nähdään!

Kysyimme myös lapsilta, mitä Lapsen oikeuksien päivä oikein tarkoittaa. Tässä muutamia vastauksia:

1. Mitä mielestäsi tarkoitetaan lapsen oikeuksilla? Lapsilla on myös etuja. Lapsilla pitää olla turvallinen elämä ja että ei tarvi pelätä kiusaamista, syrjintää ja väkivaltaa. Lapsen pitää saada olla lapsi ja pitää saada leikkiä.

1. Miten Lapsen oikeuksien päivää sinun mielestäsi kannattaisi viettää? Lasten annetaan päättää mitä tehdään sinä päivänä ja lapset vois saada vaikka vähän herkkuja. ”Lapset päättää päivä”

1. Mitä oikeuksia toivoisit, että sinulla olisi? Kotiruoka vois olla vähän parempaa joskus, vähemmän mustikkakeittoo ja enemmän Mäkkäriä.  – En mä toivo mitään, mulla on ihan hyvät oikeudet.

1. Onko mielestäsi kaikilla lapsilla samat oikeudet? Jos ei, niin miksi ei? Mitä pitäisi tehdä, että olisi? Ei kaikilla oo yhtä hyvin asiat kuin meillä. Kaikki ei saa käydä koulussa ja pitää mennä töihin jo lapsena. Pitäis opettaa niitä vanhempia, jotka laittaa lapsensa töihin.

1. Mitä terveisiä haluat kertoa aikuisille? Pitäkää lapsista parempaa huolta.

Tervetuloa Me-talolle! Täältä lisätietoja: https://fingerroos.net/toiminta/me-talo

Työntekijöille voi edelleen varata soittoaikoja ja heitä voi mahdollisuuksien mukaan tavata fyysisesti turvallisuusohjeita noudattaen.

Olen tähän mennessä mm. keitellyt kahvia ja tarjonnut kupillista kaikille halukkaille ja tietysti myös jutustellut ihmisten kanssa. Ilolla voin myös kertoa, että olen tehnyt aktiivisesti Facebook livelähetyksiä, jotka ovat osaltaan olleet haastatteluja, tiedonjakoa sekä omien kiinnostuksen kohteiden kertomista. Vallitsevan Korona viruksen takia, olen enemmän keskittynyt Facebook livelähetysten suunnitteluun ja toteutukseen. Lähetysten tekeminen on ollut haastavaa omalla tavallaan, mutta olen oppinut paljon siitä miten erikeinoin voin itse tuoda yksinäiset yhteen, vähentää yksinäisyyttä puhumalla ja juttelemalla oikeiden ihmisten kanssa oikeista ja tärkeistä asioista heille.

On ollut ilo tutustua työntekijöihin Sailaan ja Päiviin, jotka ovat omalla innokkuudellaan tuoneet Maarian kylätalon esiin ja ihmisten kasvojen eteen katsottavaksi. He ovat tuoneet iloa niille, jotka tarvitsevat seuraa ja ystävällistä hymyä, pelkkä hymykin voi riittää piristämään päivää.

Opiskelen hoiva-avustajaksi viimeisiä kuukausia viettäen. Valmistun 4.6.2021 joten ei enää kauan niin opiskeluni ovat paketissa.

Toivonkin, että juuri sinä voit olla se seuraava, joka tekee maailmasta paremman paikan. Oikeasti, pienellä asialla kuten yksinäisyyden poistamisella voit tehdä onnellisen juuri siitä ihmisestä, joka on sen ansainnutkin.

Nähdään jossain joskus ja jutellaan lisää!

Terveisin: Sarita, 21v

Webinaarissa kuultiin Fingerroosin uuden toimitusjohtaja Päivi Heimosen tervehdys ja aloitussanat, jonka jälkeen Fingerroosin säätiön Vakka-Suomen Löytävän vanhustyön työntekijät Päivi Maisila ja Heidi Raussi kertoivat työstään, joka koostuu monipuolisesta yksilötyöstä, kotikäynneistä asiakkaiden luona sekä Pilke®– ja Tarinaryhmistä. Toiminta on tarkoitettu yli 60-vuotiaille Vakka-Suomen alueella asuville, jotka ovat esim. palveluiden ulkopuolella tai riittämättömien palvelujen piirissä, syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa tai kieltäytyvät muista palveluista. Osalla asiakkaista on haasteita päihteiden tai mielenterveyden kanssa tai arjenhallinnassa yleensä. Monet kohdatuista ikäihmisistä ovat yksinäisiä. Löytävä vanhustyö auttaa ja tukee myös suurissa elämänmuutoksissa (esim. leskeytyminen tai eläköityminen). Apuna ja tukena toimitaan myös peliriippuvuustilanteissa, taloudellissa haasteissa tai kun on tarvetta muulle ammatilliselle tuelle.

Löytävästä vanhustyöstä on juuri ilmestynyt myös animaatio, joka nähtiin webinaarissa.

Ikäinstituutin tutkija Hanna-Kaisa Hoppania Elämänote-koordinaatiohankkeesta kertoi Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksesta ja esitteli tutkimuksen tuloksia. Elämänote-tutkimuksen ensimmäiset tulokset kertovat arjen osallisuutta tukevista elementeistä sekä siitä, miten erilaisissa tilanteissa olevat, kotona asuvat iäkkäät ihmiset tavoitetaan järjestöjen toimintaan mukaan. Tavoitteena on ollut selvittää Elämänote-ohjelman vaikutuksia kohderyhmään yksilötasolla​: Mikä tukee iäkkäiden kotona asumista ja osallisuutta​? Mikä hankkeisiin osallistumisen rooli on tässä​? Tutkimuksessa on käytetty uudenlaista osallisuutta lisäävää tutkimusmenetelmää: toisilleen ennalta tuntemattomat, valmennetut kanssatutkijat  eli toiset iäkkäät hankkivat aineistoa ikätovereidensa kanssa keskustellen.

Rahoittajataho STEA:n valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen kertoi järjestölähtöisyyden ja yhteistyön merkityksestä Sote-järjestöjen toiminnassa. Sote-järjestöjen on hyvä olla mukana alueellisissa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman hankkeissa sekä sote-rakenneuudistuksen valmistelutyössä. Järjestöjen toiminnoilla on mahdollista täydentää julkisen sektorin tekemään työtä, mutta avustetulla toiminnalla ei voi sitä korvata. STEA:n uusien hankkeiden ja investointien hakeminen vuodelle 2021 alkaa 10.12.2020, päätös niistä saadaan kevään 2021 kuluessa. Haku korvaa keväällä 2020 pois jääneen uusien hankkeiden haun.

Uudenkaupungin valtuuston puheenjohtaja Jaana Vasama pohti puheenvuorossaan vanhuspalveluja, yksinäisyyttä ja ikääntymistä otsikolla Etsivä löytää – vai löytääkö? ” Aihetta Jaana käsitteli 81-vuotiaan äitinsä ja 85-vuotiaan ystävänsä Matin näkökulmien kautta. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun haluaisi toivottaa hyvää uutta vuotta tutuilleen ja huomaa puhelinnumeroita selatessaan, että kaikki ystävät ovat kuolleet?” Näillä riipaisevilla sanoilla alkoi Jaana Vasaman ja nyt 85-vuotiaan Matin ystävyys. Matin kautta hän on saanut sukeltaa yksinäisen miehen maailmaan, jossa yhteiskunnan tarjoamat palvelut eivät kohtaa yksilöllisiä tarpeita. Ja juuri siksi tarvitaan yhtä ystävää rinnalla kulkijaksi.

Vasaman mukaan yksinäisyys on vaarallisempaa ihmisen mielenterveydelle kuin tupakka keuhkoille. Meidän pitäisi pysähtyä kysymään vaikka kadulla ikäihmisiltä: ”Mitä kuuluu?” Monille se voi olla viikon ainoa hetki, kun saa puhua jonkun kanssa. Jokaisen on saatava säilyttää ihmisarvo ja itsenäisyys, vaikka joihin asioihin apua tarvitseekin. Hyvä vanhuus kiteytyy sanoihin: \”Kohtele minua hyvin, kosketa, välitä, rakasta, puhu kanssani ja kuuntele minua.\” Elämä on tässä ja nyt!

Usein ikäihmiset tarvitsevat muuta kuin mitä vanhuspalveluilla on tarjolla. Esimerkiksi keskustelua kirjoista, taiteesta, teatterista ja jutustelua kahvikupposen äärellä. Joskus myös apua ja tukea joissain arjen askareissa, vastaanotoilla ja muissa asioiden hoitamisessa. Frank Martelan mukaan hyvän elämän ehtoja ovat: 1) Autonomia – meillä kaikilla on perustarve kokea elämä omaksemme iästä riippumatta. Tehdä omat valintamme omista arvoista lähtien. 2) Kyvykkyys – tarve saada aikaiseksi haluamiaan asioita. 3) Läheisyys – meillä on perustava tarve kokea läheisyyttä, mikä tarkoittaa, että lähellämme on ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. 4) Hyvän tekeminen – perustarve kokea oman toiminnan auttavan toisia ihmisiä.

Jaana päätti puheenvuoronsa HC Andersenin sanoin: ”Pelkkä eläminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka.”

Seuraavaksi kuultiin Pilke®-toimintaan osallistuneen vertaisasiantuntija Maikin puheenvuoro. \”Mä en millään olis aluks tullut Pilke-toimintaan. Mut jos mä sit kerran tulen\” – kertoo Maikki alkutaipaleestaan Pilke-ryhmässä.  Uskaltauduttuaan mukaan Maikki kuitenkin huomasi, että Pilkkeessä onkin rakkaudellinen ilmapiiri ja hyvä olla, ollaan ihan vaan ihmisinä keskenään, kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen, saa olla sellainen kuin on. Uusi ovi aukeaa, et olekaan yksin. On niin paljon monipuolista toimintaa: \”Huikeaa, ainutlaatuista!\” – huudahtaa Maikki. Joka kerralla on tavalla tai toisella musiikkia, ollaan käyty ongella, katsottu näytelmää, bingottu, tarinoitu, välillä on liikuntaa ja vaikka mitä! \”Ihanaa aamupalaa ja pullaa, ollaan tyytyväisiä. Onhan se nyt ruhtinaallist! Aamun paras avaus.\” – sanoo Maikki. \”Vieras ihminen antaa myötätuntoa ja välittää susta. Ihan sykkyrälle menee! Kaikkee hyvää teille ja kiitos!\” – totesi Maikki vielä lopuksi.

Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund kertoi lisää Pilke®-toiminnasta ja tarkasteli aihetta: ”Kuka auttaa ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää Suomessa?” Pilke®-toiminta on vastaus siihen, ”miten” ja ”miksi” autetaan ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää. Kolmannen sektorin paljolti levittämä toimintamuoto täytyy saada osaksi tulevia palvelurakenteita, jotta myös ”kuka”-kysymys tulee vastatuksi. Pilke-toiminnan on kehittänyt Liisa Karvinen. Pilke-sana onkin lyhenne sanoista: \”Pitäjänmäelle Liisan luo keskiviikkona\”.

Miten Pilke-toimintaa toteutetaan?

Pilke-ryhmät kokoontuvat kerran viikossa samaan aikaan aamupäivällä, samassa paikassa. Tapaamisessa vaihdetaan kuulumisia, syödään aamupalaa, jaetaan kokemuksia, pelataan seurapelejä ja visailuja, kokeillaan kädentaitoja, tehdään retkiä jne. Toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Tapaamiseen saa tulla sellaisena kuin on – myös päihtyneenä: Pilke-ohjaajat kohtaavat jokaisen pilkeläisen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä ilman vaatimusta raitistumisesta tai muutoksesta.

Pilke-ohjaaja tutustuu pilkeläiseen ja näkee ihmisen juomisen takana. Pilke-ohjaajan motto on: ”Pidän kiinni, en jätä, en unohda” – kannatteleva työote. Porukan jäsenyys on elinikäinen – mukana saa olla niin kauan kuin haluaa ja pystyy. Uusia ohjaajia tarvitaan koko ajan, kun työntekijät vaihtuvat. Ohjaajina toimii mm. sosiaaliohjaajia, viriketoiminnan ohjaajia, kotihoidon työntekijöitä, järjestötyöntekijöitä, diakoneja, pappi, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne.

Miksi Pilke-toimintaa?

Pilkeläinen löytää elämäänsä yhdessäolon ja mielekkään tekemisen kautta iloa ja osallisuutta. Pilkeläisen arjessa selviytyminen helpottuu, ja hän voi jatkaa kotona asumista mahdollisimman pitkään.

Miten ja miksi -kysymyksiin on helppo vastata, mutta kuka lopulta ottaa vastuun? Eli tarvitaan vielä vastaus kysymykseen KUKA? Pekka Lund toteaa painokkaasti, että vastuun pitää olla julkisella puolella, toiminnan on löydettävä paikkansa osana muita palveluita – mutta on luontevaa jatkaa ja tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa myös jatkossa.

Päivi Heimonen päätti webinaarin: Lämmin kiitos kaikille – pidetään iloa yllä ja jaetaan sitä toinen toisillemme!

Esitykset:

• Fingerroosin säätiön Löytävä vanhustyö: Esitys Löytävä työ 0411 2020
• Fingerroosin säätiön Löytävä vanhustyö -animaatio
• Hanna-Kaisa Hoppania: Elämänote_ohjelman osallisuustutkimuksen tuloksia
• Hilppa Tervonen, STEA: Esitys Terhttps://www.youtube.com/watch?v=L1b8pl31eM0vonen Hilppa Järjestölähtöisyyden ja yhteistyön merkitys Sote-järjestöjen toiminnassa_
• Pekka Lund: Esitys Lund Kuka auttaa ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää

Meneillään olevan COVID19-pandemian vuoksi maailma on ennennäkemättömän epävarmuuden tilassa. Yhteiskunnassamme niiden asema, jotka jo ennen koronakriisiä olivat syrjäytyneitä ja joita julkisen sektorin toimet eivät tavoita, kurjistuu entisestään, kun heitä auttavien kolmannen sektorin toimijoiden toiminnan rahoituspohja on vaikeutunut.

Olen päässyt seuraamaan läheltä tämän sektorin uskomattoman innovatiivisia ja ketteriä hankkeita toimiessani Fingerroosin Säätiön hallituksen jäsenenä. Säätiö edistää ”sukupolvet yhdessä” -periaatteella ikääntyneiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja tukee nuoria ja perheitä. Säätiö on kehittänyt  mm. ”Löytävän vanhustyön” mallin, jolla tavoitetaan ihmisiä, jotka vuosikausia ovat häpeissään piiloutuneet kotiinsa  ja kärsivät monista sairauksista ja mielenterveydellisistä ongelmista, sekä monia muita kekseliäitä hankkeita, kuten ”Syörään yhressä” ja ”Arki Haltuun”.  Säätiön vastuulla on Turun Pansion Me-talon, monipuolisen kansalaistoiminnan keskuksen, toiminnan koordinointi ja kehittäminen.

Tuomalla esiin tämän kokemukseni haluaisin näinä aikoina todella kannustaa Säätiötänne arvokkaassa työssänne ja korostaa tässä ajassa erityisesti sosiaalisten innovaatioiden ja kolmannen sektorin toimintaa hyvinvoivan ja yhtenäisen yhteiskunnan perusedellytyksinä.

Sinikka Salo,  VTT, Fingerroosin hallituksen jäsen

Asiakkaamme Edith 86 v.

Edith oli käynyt usein vuonna 2016 kaupungin vuokratalojen toimistolla valittamassa sähkösopimuksestaan. Hänen mielestään sähkön pitää sisältyä vuokraan. Hän oli käynyt asuntotoimistossa repimässä sähkölaskuja, koska ei ymmärtänyt miksi hänen pitäisi tehdä oma sopimus sähköyhtiön kanssa. Sosiaalihuoltoon tehtiin toimistosta ilmoitus sähköjen katkaisemisen vuoksi. Sosiaalihuoltolain mukaisen poliisin ja lääkärin käynnin myötä Edith oli tavoitettu. Edith oli ohjattu vanhuspalveluihin, mutta hän kieltäytyi niistä.

Asumisneuvojalla heräsi huoli rouvasta, joka asui yksin, eikä hänellä ollut omaisia. Asumisneuvoja kysyi rouvalta luvan, että sai antaa nimen, osoitteen ja puhelinnumeron Löytävä vanhustyön työntekijöille. Asumisneuvoja soitti Löytäville ja kertoi rouvan hankalasta tilanteesta ja antoi asiakkaan luvalla tiedot. Löytävä soitti rouvalle, joka oli yksinäinen. Rouva kertoi, että hänellä käy varas, joka vie mukanaan vaatteita, astioita ja rahaa. Puhelias ja välillä kiivaskin rouva oli asunut asunnossaan vuodesta 2005. Edith oli iloinen saadessaan keskustella, mutta kertoi viihtyvänsä yksin.

Tapaamispäivänä Löytävän kanssa rouva tuli kerrostalon alaovelle, joka oli lukittu, avaamaan oven ja toivotti tervetulleeksi kotiinsa. Istuimme pienen siistin yksiön ruokailupöydän ääreen.

Rouva kertoi, että hänen yli 90-vuotias siskonsa on hoitokodissa, mutta he eivät ole tavanneet yli kymmeneen vuoteen. Rouvan puoliso oli kuollut vuosia sitten. Huoneen kirjahyllyn päällä oli valokuvakehyksissä kuvia lapsesta. Kysyimme omaisista ja rouva kertoi, että hänellä on 55 -vuotias tytär ulkomailla. Rouvalla oli kaksoiskansalaisuus. Tytär olikin käynyt viisi vuotta sitten Suomessa. Rouva oli nuorena mennyt naimisiin merikapteenin kanssa ja saanut tyttären. Rouva oli elänyt 25 vuotta ulkomailla, mutta palannut kotimaahan äitinsä hautajaisiin ja sitten jäänyt Suomeen. Tytär ei ollut muuttanut Suomeen.

Rouva kertoi varkaasta, joka käy yleisavaimella hänen kodissaan aina kun hän poistuu tai on keittiön puolella. Varas on vienyt hänen kauniit housunsa, sukkahousuja ja puseroita. Tiistaisin tytär aina soittaa hänelle. Hän käy kaupungilla toriostoksilla ja kaupassa sekä käy maksamassa laskut pankin tiskillä. Hän on pieniruokainen ja säästeliäs rahan suhteen. Rouva saa takuueläkkeen kuukausittain. Lääkäriä hän ei mielestään tarvitse, koska \”ne eivät siellä osaa hyvin hoitaa\” ja hän on täysin terve. Jos päätä särkee niin hän ottaa vain asperiinin. Löytävä lupaa tuoda Kelan hoitotukihakemuksen ensi käynnillä mukana, jotta hän mahdollisesti saa pieneen eläkkeeseen lisän.

Rouva piipahti myös Löytävän toimistolla eräänä päivänä, kun puhelin oli \”mennyt sekaisin\”. Soitimme operaattorille ja avasimme uudelleen liittymän, jonka hän oli aiemmin sulkenut ymmärtämättään mitä teki.

Toisella kotikäynnillä rouva sai uudelleen apua puhelimensa uudelleen käynnistämiseen, koska hän ei enää muistanut miten puhelin saadaan kytkettyä päälle. Hän kertoi, että oli tässä Löytävien kotikäyntien välissä kerran hukannut avaimet. Hän oli jäänyt ulko-oven ulkopuolelle. Onneksi taloyhtiön huoltomies oli lähettyvillä ja päästi hänet sisälle kotiin. Avaimet löytyi silloin kotoa mikron päältä. Kerrottiin rouvalle, että muistikoordinaattori voi tehdä kotikäynnin, jotta hän voisi saada tarvittavan muistilääkkeen. Se auttaisi muistia, josta hän oli itsekin hieman huolissaan.

Kolmannella kerralla kotikäynnille tuli mukaan muistikoordinaattori. Hän teki muistitestin ja tulos olikin hälyyttävä; 17/30 pistettä.

Suosittelimme hänelle geriatriselle poliklinikalle menoa. Soitimme geriatriselle polille ja saimme pitkän suostuttelun jälkeen hänet suostumaan lähtemään mukaan. Geriatrisella polilla sairaanhoitaja haastatteli ja he ottivat tarvittavat kokeet. Kerroimme, että Edith asuu yksin ja hänellä saattaa olla hieman harhaisuutta. Edith jäi tarkkailuun. Geriatrinen poliklinikka suositteli hänelle yön yli jaksoa, mutta siitä hän kieltäytyi. Lääkäri teki lähetteen pään kuvaukseen. Edith ei suostunut menemään sinne.

Aikavarauskin jäi peruuttamatta ja siitä hänelle koitui kuluja. Edith kieltäytyi kotihoidon arviointikäynnistä.  Tietojärjestelmän kautta geriatriselta polilta saatiin tieto, että Edithistä olikin tehty aikaisemmin jo sosiaalihuoltoon ilmoitus. Vanhuspalvelun sosiaalityöntekijä oli käsitellyt ilmoitusta ja tunsi tapauksen entuudestaan. Maistraattiin oli myös tehty edunvalvontailmoitus, mutta maistraatti ei ollut katsonut tarpeelliseksi nimittää edunvalvojaa. Edith kieltäytyi palvelujen vastaanottamisesta, joten vanhuspalveluiden toimenpiteitä ei käynnistetty.

Sovimme puhelimitse tapaamisen neljännelle kerralle, jolloin tarkoituksena oli puhua rouvalle, että olisi hyvä jos hoitaja kävisi katsomassa miten hän voi, kun kerran yksin asuu ilman omaisia. Polilta oli ohjattu kotiutustiimi käymään hänen luonaan, mutta koska hän ei tarvinnut mielestään mitään, niin hän lähetti hoitajat pois ovelta. Kotiutustiimi pääsi kolme kertaa paikan päälle. Löytävät jäivät silloin taka-alalle ja asiakkuus Löytävillä päätettiin.

Kului 4 kuukautta ja Edith ilmestyi uudelleen asiakkaaksi asumisneuvojan kautta toiselle kierrokselle. Edith oli nyt suostunut tekemään sähkösopimuksen toimistossa, mutta asumisneuvojalla oli huoli Edithistä, koska hänellä oli useita tuhansia euroja laukussa rahaa. Asumisneuvoja ehdotti yhteistä pankkiasiointia, jotta rahat saataisiin Edithin tilille, mutta hän ei suostunut siihen. Hän pelkäsi, ettei muistaisi miten rahat saa pankista pois. 100 e setelit oli pinona muovipussiin sisään tungettuna. Toisessa paketissa oli 50 e setelit  pinona. Tässä olivat hänen 25 vuoden säästöt. Edith kertoi, että kolmas rahapaketti oli varastettu kotoa naapurin toimesta. Hän otti rahat vastedes aina mukaan kun asioi kaupungilla.

Löytävä tapasi Edithin kotonaan ja yhdessä soitettiin tyttärelle. Löytävä puhui tyttären kanssa ja oli helpottavaa kertoa miten huonosti äiti voi. Luottamuksellinen suhde syveni Edithiin. Edith ei oikein pitänyt siitä, että tytär komenteli häntä viemään rahat pankkiin. Heille tuli sanaharkkaa.

Löytävä suostutteli tyttären tulemaan Suomeen ja tytär tuli tietoiseksi miten sairaudentunnoton äiti oli. Suunnitelmana oli, että yksityinen palveluntuottaja kävisi tekemässä kontrollikäynnit äidin luona, jotta tytär voisi olla rauhallisin mielin asuessaan ulkomailla. Edith ei päästänyt hoitajia sisälle kuitenkaan. Käyntejä päästiin tekemään viisi kertaa.

Tytär oli epätoivoinen, kun sai soiton sairaalan osastolta, että äiti oli siellä hoidossa. Hän sai Löytävältä henkistä tukea päätöksen tekemiseen. Hän oli nyt päättänyt tulla Suomeen hakemaan äidin kotimaahansa.

Löytävän tukikontakteja oli useita kymmeniä asiakkaaseen ja tyttäreen. Asiakasta autettiin geriatriselle polille, jossa hän sai terveydenhuollon apua. Asiakas päätyi sairaalan osastolle odottamaan turvallista sijoituspaikkaa, koska hän ei selviytynyt enää yksin kotona. Löytävän työ Edithin auttamiseksi oli tarpeellista. Löytävä työntekijä täydensi julkisen terveydenhuollon palvelua tavoittaen asiakkaan ja aikaa käyttäen loi luottamuksellisen suhteen, jossa asiakkaan oli turvallista edetä ja saada itselleen hyvä ja arvokas vanheneminen hoitokodissa. Tytär on säännöllisesti nyt yhteydessä puhelimitse äitiinsä, joka ilostuu puhelimen soidessa ja saadessaan kuulla ainoan omaisensa tervehdykset.

– Annikka Salonen, Löytävä vanhustyöntekijä, Fingerroosin säätiö

Löytävä vanhustyömme toimii myös nyt poikkeustilan aikana.  Työntekijämme kuuntelevat, tukevat, auttavat ja välittävät.

Olkaa yhteydessä meihin, kun tarvitsette juttuseuraa tai muuta apua tai teillä on huoli toisesta ikäihmisestä. Yhteystiedot löytyvät täältä: https://fingerroos.net/toiminta/loytava-vanhustyo

Voitte myös kertoa oman tarinanne ja lukea muiden tarinoita uudelta Fingerroosin säätiön Tarinat-sivulta: https://fingerroos.net/tarinat

Vi betjänar också på svenska.

3-vuotisen kehittämishankkeen tavoitteena on luoda uusia toimintamalleja ja tehdä kokeiluja monimuotoisen ruoka-avun kentällä. Hankkeessa järjestetään mm. erilaisia yhteisöruokailuja, joiden myötä pyritään tuomaan ihmisiä yhteen sekä osallistamaan heitä mukaan toimintaan. Viikoittaisissa ruokailuissa hyödynnetään kauppojen ja ravintoloiden hävikkiä. Hävikkielintarvikkeet ja ruuat tulevat Turun A-killasta sekä VoiVeljet-ravintoloista.  

Syörään yhressä-toiminta toteutuu yhteisöllisissä tiloissa, jotka ovat kaikille avoimia. Yhteisötilat ja niissä järjestettävät ruokailut ennaltaehkäisevät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, tukevat sosiaalisten verkostojen muodostumista ja mahdollistavat yhteistyön alueen asukkaiden, yhteisöjen ja kaupungin välillä. Ensimmäinen ruokailu aloitettiin keväällä 2018 Pansion me-talolla. Sen jälkeen toiminta on laajentunut myös Lausteen Lähiötuvalle, Jyrkkälän asukastuvalle, Jäkärlän Jesariin, Runosmäen Nostoväenkatu 20 kerhotilaan sekä Kampuskappelille. 

 Kuudella eri asuinalueella toteutuvat ruokailut ovat hioutuneet jokainen omannäköisekseen. Tähän on vaikuttanut sijainti, tila, yhteistyökumppanit ja ennen kaikkea alueen asukkaat. Yhdistävänä tekijänä ruokailuissa on kohtaaminen ja avoimuus. Pienimuotoisten ruokailujen myötä jokainen kävijä on mahdollista huomioida yksilöllisesti. Vakiokävijöistä on muodostunut toisilleen myös tärkeä yhteisö, joka tarjoaa niin vertaistukea kuin kevyttä juttuseuraa, ja johon uudetkin tulijat ovat tervetulleita.   

” Tää on kuin toinen olohuone. Paitsi että omassa olohuoneessani istun yksin. Tää on parempi.” 

”Mieluista toiminnassa on toiset mukana olevat ihmiset. Tutustuminen toisiin henkilöihin, sellaisiinkin, joiden kanssa ei tavallisesti tule keskusteltua. Saa tietoa ongelmaisiin kysymyksiin. On vielä mukana elämässä.  ”   

Yhteisöruokailut tuovat monenlaisia ihmisiä yhteen, jokaisella on oma tarinansa ja taustansa. Jokaisella on lupa olla oma itsensä ja osallistua juuri niin kuin itselle hyvältä tuntuu. Ruokailuissa käydään usein kiinnostavia keskusteluja oman pöytäseurueen tai koko porukan kesken. Otetaan kantaa asioihin ja pohditaan asioita yhdessä, ollaan kiinnostuneita siitä mitä minulle tai muille kuuluu. Vatsantäytteen, juttuseuran ja mukavan yhdessäolon lisäksi kävijät saavat tarvittaessa myös neuvontaa, palveluohjausta ja konkreettista asiointiapua. Toimintaan osallistuu noin 100 eri henkilöä viikoittain, pääasiallisesti 40-80-vuotiaita turkulaisia. Poikkeuksena Kampuskappelilla järjestettävä ruuanjako ja ruokailu, joka painottuu nuorten opiskelijoiden tukemiseen. Jokainen ruokailu on maksuton, päihteetön ja avoin kaikille.  

Viikoittaisten ruokailujen lisäksi järjestetään myös yksittäisiä tapahtumia ja tempauksia yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Jyrkkälän pikkujoulurastit ja kesäinen yhteisöjuhla ovat hyviä esimerkkejä toimijoiden välisestä alueellisesta yhteistyöstä. 

Kaikille avoimet tilat ja niissä järjestettävät yhteisöruokailut tukevat alueen asukkaiden osallisuutta ja toimijuutta oman arjen ja lähiympäristönsä asioissa. Syörään yhressä-hanke jatkaa toimintaansa eri asuinalueilla yhteistyössä monialaisen verkoston kanssa ja toivottaa kaikkia kiinnostuneita mukaan toimintaan. 

Kohdatessamme vaikeuksiin joutuneita ihmisiä, tarvitsemme toivoa, sillä muuten kohtaamisessa puhaltavat kylmät tuulet ja tuen hakija kokee jääneensä ilman ymmärtäjää.
Toivo oli läsnä myös sen nuoren miehen askelissa, joka käveli keskustasta Pansion Me-talolle työllisyyskoordinaattoria tapaamaan, kun bussilippuun ei ollut varaa. Matka ei hänen kohdallaan ollut turha, hän tuli kohdatuksi ja kuulluksi. Mitäpä jos Pansion Me-talon kaltainen toiminta löytyisikin kaikkien turkulaisten lähiöiden sydämestä, sykkien elämää, antaen turvaa ja kohtaamisen mahdollisuuksia, toivoa? Tiedetään, että ihmisen aivojen peilisolut eivät aktivoidu digimaailmassa, josta monipuoliset palvelumme yhä enemmän löytyvät. Myöskään puhelimitse tapahtuva neuvonta ja ohjaus eivät saa näitä herkkiä toimintojamme käyntiin, vaan tarvitaan ihmisiä, joiden kanssa on mahdollisuus syventyä keskusteluun. Toivoon liittyy mielestäni myös jotakin suurempaa ja tuntematonta. Toivo on läsnä ihmisten kohtaamisessa, se näkyy ilmeissä kasvojen kirkastumisena ja kareilee joskus suupielissä, hymyn tapaisena. Toivo ei ole määräiltävissä ja tämä tekee työstämme ihmisten auttajina ajoittain vaikeaa, mutta onnistuneen vuorovaikutuksen seurauksena se aina vain syntyy, kuin tyhjästä.

Kolmannen sektorin tekemä työ ja sitä kautta tuhansien vapaaehtoisten työpanos on murroksessa. Toimintojen kehittämisen ja jatkuvuuden eteen on tehtävä hartiavoimin töitä sillä myös tekijät voivat uupua. Hekin tarvitsevat rohkaisua ja toivon näkökulmia jaksaakseen. Minulla oli vuosia sitten mahdollisuus työskennellä Raumalla paikassa, jonka nimi oli Toivontalo. Siellä kohdattiin ns. toivottomia tapauksia ja sinne tultiin silloin, kun ei ollut asuntoa ja usein suoraan vankilasta. Muovikassissa oli koko omaisuus. Toivontalolla opin ymmärtämään toiveikkaan ilmapiirin ja aidon vuorovaikutuksen merkityksen asiakastyössä. Tätä havaintoa olen saanut käyttää hyväkseni myös Turussa kehittäessämme Fingerroos-säätiön työtä ylisukupolvisen työotteen avulla Me-talolla ja muissa toimipisteissämme.

Toivottomia tapauksia ei ole.

Oikein Hyvää joulua ja kiitokset kuluneesta vuodesta!  

Ulla-Maija Nikula
toimitusjohtaja
Fingerroosin säätiö

Tarina 1.

”Yksinäinen ja yli kuusikymppinen mies tulee asiakkaaksi vieroitushoitoyksiköstä. Elämänhallinta on pitkään ollut rempallaan. Koti on siivoton ja hygieniasta Eero ei jaksa huolehtia. Lapsiin välit ovat poikki ja ainoa lähiomainen on sisko, joka pitää yhteyttä puhelimitse. Eero on luonteeltaan kiltti ja helposti vietävissä. Keskittymiskyky on huono ja uusien asioiden omaksuminen on vaikeaa ja hän kääntää keskustelut mielellään menneisyyteen, jolloin asiat olivat paremmin. Luotto ihmisiin on mennyt ja ”ystävät” ovat jääneet lähiöbaariin, mihin Eero ei enää kykene omatoimisesti menemään.

Luottamuksen herättelyyn menee aikaa usealla kotikäynnillä. Eero kieltäytyy systemaattisesti kaikesta avusta, jota hänelle tarjotaan vetoamalla kavereiden apuun ja itsenäiseen selviytymiseen.  Kotona pidetään kaksi verkostopalaveria. Ensimmäisessä mukana sosiaalityöntekijä ja kotihoito ja toisessa siivouspalveluntuottaja. Löytävät käyvät asiakkaan pyynnöstä hänen kanssaan lääkärissä. Esille tulleita asioita selkiytetään ja niitä käydään asiakkaan kanssa läpi useita kertoja.

Löytävien käyttämät menetelmät: luottamuksen herättely, motivointi, asioiden jäsentäminen ja selkiyttäminen, verkostopalaveri, saattaminen palveluiden piiriin. Eero kiinnittyi päihdeongelmien kanssa tasapainoilevien vertaistuelliseen ryhmään nopeasti. Parin käyntikerran jälkeen hänessä tapahtuvaa muutosta on jo havaittavissa. Viikko on rytmittynyt ryhmään menemisen ja siivouspalvelun myötä. Hygieniasta huolehtiminen on parantunut nyt kun on tullut syy miksi käydä esim. suihkussa. Luottamus ihmisiin on lisääntynyt ja pinttyneet ennakkoluulot viranomaisia kohtaan ovat vähentyneet. Sosiaaliset taidot ovat myös vähitellen kehittyneet, kun on päässyt niitä käyttämään. Asiakkuuden kokonaisaika oli n. 5 kuukautta. Asiakkaan nimi on tarinaan muutettu.”

Tarina 2.

”Pariskunta, josta nainen ohjautuu vanhuspsykiatrialta löytäville. Lähettävällä sairaanhoitajalla on huoli vaimon mielialasta ja muistisairaudesta sekä arjen hallinnasta. Puolison aivoinfarkti vie autoilun kokonaan ja sosiaalinen toiminta kapeutuu.  Kotikäynnillä löytävät havaitsevat, että miehen kognitiiviset taidot ovat heikentyneet aivotapahtuman jälkeen ja hänestäkin tulee löytävien asiakas. Pariskunta ei kuitenkaan täytä kotihoidon kriteereitä.

Löytävä järjesti tapaamisen pariskunnan ja omaisen kanssa, jossa omainen sai neuvoja ja ohjeita, kuinka auttaa ja tukea vanhempia jatkossa. Löytävän työn ansiosta pariskunta sai heille oikeutetut ja jo myönnetyt tukipalvelut, jotka he olisivat jättäneet kenties huomioimatta. Heille oli myönnetty tulkki, puheterapia, muistipäiväkuntoutus sekä suositeltu sopeutumisvalmennuskurssia. He eivät itsenäisesti kyenneet hakemaan tai ottamaan niitä käyttöön, myös vanhempien ja omaisen suhde lähentyi.  Interventio oli oikeanaikainen.”

Tarina 3.

”Ohikulkija tekee tuntemastaan yksinäisestä eläkeläisestä huoli-ilmoituksen Löytävien toimistolla. Löytävät tekevät asiakkaan luo käynnin ja pääsevät vain ovelle keskustelemaan asiakkaan kanssa hienovaraisesti ja tästä alkaa luottamuksen rakentaminen. Sovitaan uusi tapaamisaika asiakkaan kotiin. Päästään viikon päästä uudelleen asiakkaan eteiseen juttelemaan. Ilmenee, että on asiakas ahdistunut mielenterveyskuntoutuja, jolla epäilyjä ja harhaluuloja. Asiakas ei halua ottaa palveluja vastaan, eikä tiedosta omaa vaikeaa tilannettaan eikä tiedä oikeuksistaan. Hänellä on paljon sairauksia, eikä pysty itsenäisesti etenemään asioissa. Löytävät selkeyttävät yhdessä asiakkaan kanssa asumisen tilannetta.

Lankapuhelin ei toiminut kunnolla. Saatiin asiakkaalle yhdessä ostettua matkapuhelin ja opastettiin sen käyttöä. Asiakas on saamassa häädön asunnosta. Löytävät järjestivät verkostopalaverin kiinteistölaitokselle. Saatiin keskusteltua häädölle lisäaikaa, jotta edetään asiakkaan tahtisesti. Asiakkaalla on myös fyysisiä kiputiloja. Löytävät saattoivat lääkäriin ja terveydentilan arviointiin Kaupungin geriatriselle poliklinikalle. Luottamuksellisen suhteen ansiosta ja pehmittelyn jälkeen saatiin asiakas kotihoidon asiakkuuden piiriin. Asiakas suostuu tapaamaan kotisairaanhoitajan. Kaupungin kotihoito järjesti asiakkaalle hätäasunnon palvelukeskuksesta. Asiakas lupautui mennä tutustumaan palvelukeskukseen. Löytävät jäivät taka-alalle.”

Löytävä vanhustyö jatkaa toimintaansa Turussa ja Vakka-Suomessa vuonna 2019.

Tartu hetkeen

Tässä tilassa täytyy olla jonkin sortin kotikutoinen mustekala, nähdä ja reagoida kaikkeen. Jokaisen pitäisi tuntea olonsa heti tervetulleeksi, kun astuu ovesta sisään. Se on sellaista nuoren Matlockin ketteryyttä havaita ja tarttua kiinni, mutta ilman mitään oikeussalin temppuja. Eikä tässä myydä mitään. Lämmin tervehtiminen ja hymy heti ovella kantaa jo pitkälle tässä maailman ajassa.

Hymy on hyvä alku, mutta ei vielä riitä. Sitten meidän pitäisi kohdata aidosti kahvipöydän toiselle puolelle rojahtanut ihminen. Ja nyt päästään ytimeen. Aito kohtaaminen on mielestäni jakamista; ajatusten, mielipiteiden ja tunteiden. Me ei voida turvautua johonkin ulkoa opitun ammattiroolin taakse Me-talon kävijöiden kanssa.

Moka on lahja

Mä olen täysin oma itseni, kun juttelen ihmisten kanssa Me-talolla, en tiedä mitään toista tapaa. En mä nyt kotiosoitettani ja kaikkia yksityisasioitani megafoniin huuda, mutta sen mä tiedän, että meidän kävijät ei halua jutella minkään virkailijan kanssa, ne haluaa heijastaa omia ajatuksiaan jonkin luotettavan oloisen ihmisen kanssa. En tiedä olenko isältäni oppinut mokaamisen jalon taidon, mutta tuppaan usein jakamaan kävijöiden kanssa omia mokiani. Siihen ainakin voi kaikki samaistua, me kaikki mokaillaan koko ajan!

Ystävällisyyttä yksityisen ulkopuolelle

No en mä aina mene huumori päällä ovelle kohtaamaan ihmisiä. Joskus hillitympi vaihde on tarpeen. Sanon usein harjoittelijoille, että jos et mitään muuta keksi, niin kysy mitä kuuluu. Se usein pysähdyttää kirjaimellisesti ohikulkijat: ”Ai, mitä mulle kuuluu, no kaikenlaista…”. Mitä kuuluu -kysymys alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, joka usein aidataan vain yksityistilaamme, mutta kuuluu meidän kaikkien jaettavaksi. Yhtä lailla empatia ja lähimmäisenrakkaus eivät kulu puhki, jos jaamme niitä yksityistilan ulkopuolella.

Jos ajattelemmekin Me-taloja siis yhteisinä koteina, niin sellaisella pienellä mielen nyrjäytyksellä oivallamme, että jokainen pitäisi ottaa vastaan Me-talolla kuin ystävä, naapuri, sisko, veli, serkku tai vaikka kaukainen sukulainen. Se ei millään tavalla horjuta omaa ammatillista identiteettiä, jos siinä samalla kahvin ääressä kerrot mitä jääkiekkojoukkuetta kannatat tai pohjaan palanneesta puurosta sinä aamuna. He haluavat puhua ihmiselle, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia ja jakaa asioita.

Jos me nähdään ihmiset vain diagnooseina, tilastoina, kohderyhminä, niin sellaisina ne tulevat myös pysymään.

Huono hiuspäivä ei ole kävijöiden syy

Tähän liittyy myös hyvin kriittinen kysymys siitä, miten me työntekijät olemme tilassa. Kaikki sanaton ja sanallinen viestintämme heijastuu tilassa edestakaisin kuin holtittomat pingispallot. Huono hiuspäivä ei ole kävijöiden syy. Olen huomannut, että Me-talolla tunnelmat vaihtuvat tiuhaan sekä työntekijöillä että kävijöillä. Huippuharjoittelijat (joita on onneksemme ollut paljon) pystyvät aistimaan mikä Me-talolla on just nyt fiilis, mitä nyt kannattaa tehdä, mennäkö ulos koko sakin kanssa tai vetääkö hihasta jotain apean oloista lasta ja pyytää juttunurkkaan rauhassa juttelemaan.

Ei se helppoa ole

Voi kuulostaa siltä, että puhun nyt jostain uber-ihmisistä, joilla on rajaton kärsivällisyys ja empatiakyky. Ei me koneita olla, mutta jos me ei osata eikä haluta kohdata aidosti meidän kävijöitä, niin mitä hyötyä tästä Me-talosta sitten on.

Eihän se helppoa ole. Välillä lapsia tulee kuin liukuhihnalla sisään, aikuisia kokoontuu kahvinpöydän ääreen viimeistä tuolia myöten, ja jokainen täytyy kohdata. Mutta se on meidän tehtävä.

Me-maailmaa rakentamassa 

Loppujen lopuksi kävijöitä ei kiinnosta niinkään mitä täällä tapahtuu, vaan kenet he täällä tapaavat. Se on ihan se ja sama mitä toimintaa ja palveluita täällä on, jos työntekijät täällä eivät halua kohdata ihmisiä. Me-maailman rakentaminen on hiton työlästä ja palkitsevaa. Tai nyt kun asiaa mietin, Me-maailmaa rakentuu jakamalla, yksi kohtaaminen kerrallaan.

Miika Neulaniemi
Isäntä
Me-talo Turku
(julkaistu mesaatio.fi -sivulla 23.5.2018)