Arvo-hankkeessa rohkaistaan kokeilemaan
Viime syksyn ajan Arvo ihmiselle-hankkeen myötä pitämäni digi-elämänhallintaryhmät tarjosivat monenlaista näkökulmaa sekä ryhmiin osallistuneille että minulle. Osallistujia saapui paikalle jos jonkin sortin digilaitteet käsissä, toiveenaan oppia uutta ja virkistää vanhaa osaamista siinä sivussa. Viikot vierivät ja digitunneilla käytiin läpi monenlaista asiaa monien ihmisten kanssa, puhelimista ja tietokoneista tableteihin ja televisioon, ja mitä siltä väliltä ja niiden ulkopuolelta vielä voi löytyä.
Pääsin ilokseen seuraamaan ryhmien edetessä eräänlaista kerronnan kaarta. Ensimmäisellä tunnilla ryhmiin saapui aina sekalainen joukko osallistujia, toiset karttuneempia digiasioissa, toiset vähemmän. Toisilla oli jo paljonkin tietämystä, jota he sitten toivoivat tunneilla voivansa ammentaa lisää tiedon laajasta valtamerestä. Toiset olivat vasta-alkajia nykytekniikan saralla, ja jos vanha simpukkapuhelin ei vielä kertaakaan ollut pettänyt, niin mikäs tuossa – jokainen kulkee omaa tahtiaan tekniikan kehityksen vanavedessä, siten kuin se itsestä tuntuu luontevimmalta.
Isoistakin käyttötottumus- ja osaamistasojen eroista huolimatta digiryhmien osallistujissa oli kaikissa paljon samaa. Varsinkin yksi piirre, joka nousi esille jokaisessa digiryhmässä ennemmin tai myöhemmin, viikkojen edetessä, kun oltiin tultu tutummiksi toistemme kanssa ja digiasioita oltiin enenevissä määrin saatu yhdessä ja yksinkin opeteltua.
Rohkeus!
Rohkeus yrittää, mennä oman tunnon mukaan ja sörkkiä vähän tikulla mihin tuo nykytekniikka oikein kykenee, ja mitä jos siitä vaikka olisi enemmän iloa minullekin. Tekniikka kehittyy, jotta arkinen elämä olisi helpompaa, mutta siltä se ei välttämättä tunnu, varsinkaan jos ei ole sitä nuorinta sukupolvea. Omanikäisteni on aina ollut helppo hypätä mukaan nykytekniikan kehityksen seuraavaan vaiheeseen, kun lapsena saimme jo ensimmäiset kännykät ja tietokoneet, ja netin käyttöä alettiin harjoittaa ala-asteella. Tuntuma oltiin saatu jokaiseen digilaitteeseen jo varhain, ja kun laitteet vuosi toisensa jälkeen kehittyvät, se tuntuma säilyy ja auttaa siirtymään vanhoista laitteista aina kerrallaan vähän uudempiin.
Mutta, kuten digiryhmissä pääsin toteamaan, kehityksen kelkkaan ei ole koskaan liian myöhäistä hypätä. Jos on rohkeutta vähän kokeilla ja ihmetellä mihin nuo uudet tabletit ja älypuhelimet oikein kykenee, se rohkeus voi kantaa odottamattoman pitkälle, ja tuoda paljonkin helpotusta arkeen. Digiryhmissäni, kun katsoin osallistujia ensimmäisillä tunneilla ja vertasin heitä viimeiseen tapaamiseemme, jokin oli aina muuttunut. Pieni itsevarmuus alkoi pilkottaa silmissä, ja nyt uskallettiinkin jo painaa tuotakin nappia, mistä ennen oltiin luultu, että koko puhelin räjähtää tai mitä ties. Ehkä se internettikään ei ole niin hirveä paikka, kun saatiin käytyä vähän tuota virusturvaa ja eri selaimia läpi. Nyt tuli luettua sähköpostitkin selaimessa ensimmäistä kertaa, ei se niin vaikeaa ollut – kaipa tuon voi tehdä uudestaankin! Okei, vai tällainen on verkkopankki – no, kaipa ne paperilaskut saavat siis pikkuhiljaa jäädä.
Pienin askelin kun alkaa, niin kohta huomaa jo uskaltavansa ja tietävänsä kaikenlaista näiden laitteiden kanssa. Kuten aina tykkään peräänkuuluttaa; tiedän että on yleinen pelko, ettei tykkää painaa mitään mistä ei tiedä jotain, koska pelkää että mitä hirveitä sitten tapahtuu. Mutta: hirveän hankala on edes nykylaitteilla saada vahingossa jotain peruuttamatonta aikaan, eli kannattaa kokeilla pikku hiljalleen.
Teknologia kehittyy meidän eduksemme ja jotta arki olisi aina hiukan helpompaa tai mukavampaa. Jos omaa tahtia lähtee mukaan kokeilemaan, eikä suurin ennakkoluuloin tai etenkään liian suurin harppauksin, sieltä voi löytyä vaikka mitä!
Arvo-hankkeen elämänhallintaryhmät, myös digiapu, jatkuvat keväällä 2022.
Olavi Helenius, digituutori Arvo-hankkeessa