Skip to main content
All Posts By

Annika Sabell

Voimaa luonnosta omassa kodissa

By Ajankohtaista, vanhustenviikko, Yleinen

3.10.2021 käynnistyvän vanhustenviikon teemana on Luonto antaa voimaa. Yhteys luontoon on ihmisen perustarve, joka säilyy läpi elämän aina myöhäiseen vanhuuteen asti. Luonnon tarjoamat aistikokemukset eivät kuormita elimistöämme toisin kuin monet muut elämykset: Ne rauhoittavat ja elvyttävät kehoa ja aivoja.

Iän karttuessa yhteys luontoon voi katketa terveyden heikkenemisen myötä. Joskus ikäihmisen ulkoilu loppuu kokonaan, kun liikkuminen vaikeutuu. Vaikka jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen, ei se aina ole mahdollista. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia mahdollista saada myös sisällä omassa kodissa. Ota tästä vinkit talteen luontohyvinvointiin omassa kodissa!

Hoida kasveja, ruoki lintuja, katsele luontoa

Kotiin tuodut luonnon elementit, kuten kasvit, kukat, kivet, sammaleet ja oksat, voivat vaikuttaa hyvinvointiin lähes samalla tavalla kuin aito luonnonympäristö. Luontohyvinvointia voi imeä itseensä seuraamalla ikkunasta luonnon ja ulkoympäristön muutoksia eri vuodenaikoina. Jo pelkästään luonnon katselu madaltaa verenpainetta ja sydämen sykettä sekä parantaa keskittymiskykyä. Lempinojatuoli kannattaa asettaa niin, että vehreät ulkonäkymät ovat jatkuvasti katseen saatavilla.

Myös viherkasvien istuttaminen ja hoitaminen lisää hyvinvointia. Kasvien koskettaminen ja hoitaminen virkistää aisteja, edistää muistelukykyä sekä tarjoaa mahdollisuuden itseilmaisuun. Kasvien hoitaminen saattaa vähentää myös alhaisesta mielialasta kärsivien ikääntyneiden stressiä.

Muistisairaalla ihmisellä viherkasvien hoitaminen voi lieventää käytöshäiriöitä ja virkistää muistia. Oli viherpeukalo tai ei, kasvien hoitaminen tuo ikäihmisen päivään aktiivisuutta, lisää merkityksellisyyden tunnetta ja kokemusta aikaansaavuudesta sekä siten säännöllisesti harrastettuna parantaa elämänlaatua.

Linturikas ulkoympäristö ja mahdollisuus seurata lintujen elämää parantaa psyykkistä hyvinvointia. Linnunlaulun kuuntelu voi parantaa tarkkaavaisuutta ja vähentää stressiä. Sekä lintujen ruokinta että kasvien hoito lisää ikääntyneen ihmisen sosiaalista hyvinvointia ja vähentää yksinäisyyttä, varsinkin jos näitä harrastetaan yhdessä vaikkapa omaisen kanssa.

Keinotekoiset luontoelementit käyttöön

Virtuaalinen todellisuus eli digitaaliset välineet voivat tuoda luonnon kotiin. Netti on erilaisia luontoelementtejä täynnä. Keinotekoisesti sisätiloihin luodut luontoäänet ja luontonäkymät voivat parantaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia samalla tavalla kuin oikea luonnonympäristö.

Esimerkiksi netin kautta kotiin tuotu vedensolinan tai linnunlaulun miellyttävä ääni voi parantaa ikäihmisen unta ja psyykkistä hyvinvointia. Erityisesti vesielementin sisältävä virtuaalinen luontomaisema vähentää ikääntyneen stressiä ja alentaa verenpainetta. Kotia voi muokata tuoksujen, äänien ja oleskelupaikkojen myötä niin, että luontoympäristö tulee lähemmäksi.

Näin tuot luonnon hyvinvointivaikutukset sisälle

  • Laita linnunlaulua, veden solinaa tai metsän luontoääniä soimaan Youtubesta tai Luontosivustolta
  • Tuo kukkia tai viherkasveja katseltavaksi, kosketeltavaksi ja hoidettavaksi
  • Tuo muita luontoelementtejä, kuten oksia, sammalta, luonnonkasveja tai yrttejä tutkittavaksi, tuoksuteltavaksi ja käsiteltäväksi
  • Istuttakaa viherkasveja ja hoitakaa niitä yhdessä
  • Laittakaan ikkunan taakse talvella lintulauta, ruokkikaa lintuja yhdessä ja seuratkaa lintujen elämää
  • Jos ikkunan takaa näkyy vehreää tai kaistale luontoa, avatkaa verhot, päästäkää luonnon ja säätilojen vaihtelut näkymään sisälle
  • Asettakaa oleskelu- ja istuskelupaikat niin, että ulos katselu on mahdollista

Kodista ulospääsy iso haaste

Löytävän työn arjessa kohtaamme paljon kotona asuvia ikääntyneitä, joiden ulospääsy on vaikeaa muun muassa liikkumisvaikeuksien tai ympäristön esteellisyyden takia. Jopa neljä kymmenestä yli 75-vuotiaasta suomalaisesta kärsii hyvin kapeasta elinpiiristä, joka on rajoittunut omaan kotiin ja sen välittömään lähiympäristöön. Kaventunut elinpiiri heikentää hyvinvointia.

Ikäihmisten palveluita tuotetaan entistä enemmän kodin seinien sisällä. Palvelusuunnittelussa tulisikin huomioida, miten kotiin tuotavat palvelut voisivat tukea nykyistä paremmin ikääntyneen ihmisen ulospääsyä, luontoyhteyttä ja ulkoilun mahdollisuuksia eivätkä entistä enemmän vähennä kotoa poistumista.

Tulevaisuudessa kotona toteutettuun hoitoon toivotaan lisää myös luonnon hyvinvointivaikutuksia ja yhden perustarpeen eli luontoyhteyden tukemista. Green Caren (luontohoiva) -menetelmät tarjoavat arkeen sidottuja, toimintakykyä tukevia luontomenetelmiä, joiden soisi liittyvän tiiviisti myös kotiin tuotaviin palveluihin.

Teksti Helena Levonmaa, Löytävä vanhustyö. Yhteystiedot helena.levonmaa@fingerroos.net, p. 044 975 1757. Kirjoittaja on gerontologian ja kansanterveystieteen opiskelija. Kirjoitus perustuu tutkimustietoon.

 

Digiapua!

By Ajankohtaista, Yleinen

Osana ARVO-hanketta olen päässyt tuottamaan matalan kynnyksen digineuvontaa pienryhmissä ihan kaikille jotka sellaista kokevat kaipaavansa. Digiryhmät toimivat kahdesti viikossa, yhtenä päivänä toisessa kaupunginosassa ja toisena toisessa.

Palvelun tarpeellisuus ei ole jäänyt allekirjoittaneelle lainkaan epäselväksi. Jo ennen hankkeen ja digiryhmien alkua, oli toteuttamalleni lähidigiavulle Fingerroosin säätiöllä kova kysyntä. Digiongelmat koskettavat itse kutakin, lähes jokainen painii sellaisten kanssa joskus; siksi näihin ryhmiin osallistuminen ei ole niin suuri kynnys kuin kenties ryhmiin ja kursseihin yleensä.

Digituessani olemme edenneet pitkälti osallistujien ehdoilla, mutta silti viikottaiset teemat on aina mietittynä. Aiheita on puhelimen ja tietokoneen sekä tabletin käytöstä netin käyttöön, tietoturvaan, verkkopalveluihin, ja viihdekäyttöön. Koska ryhmät ovat pieniä, ilokseni olen ehtinyt ohjaamaan osallistujia yksitellen, silkaksi luennoimiseksi ryhmissä ei olla menty.

Monesti ihmiset jopa kuvittelevat, että heidän digiaiheiset ongelmansa ovat niin kovin mitättömiä ettei sellaisten kanssa lähdetä ryhmiin viemään muiden osallistujien aikaa. Onnekseni olen saanut monet uskomaan jo toisin. Mikään ongelma ei ole mitätön jos se jollain tavalla vaivaa arkea.

Olavi, digineuvoja

 

Jyrkkälän digiryhmiin lokakuussa voit ilmoittautua:

A-killan toiminnanjohtaja Janina Rosten 040 488 9225 janina.rosten@turunakilta.fi

Pääskyvuoren ryhmiin lokakuussa voit ilmoittautua:

A-killan toiminnanjohtaja Janina Rosten 040 488 9225 janina.rosten@turunakilta.fi

Pansion ME-talon ryhmiin marraskuussa voit ilmoittautua:

Projektityöntekijä Olavi Helenius 044 765 8049 olavi.helenius@fingerroos.net

Maarian Kylätalon ryhmiin marraskuussa voit ilmoittautua:

Maarian Kylätalon yhteisötyöntekijä Saila Äyräntö 044 772 8921 saila.ayranto@fingerroos.net

Ryhmät järjestetään kerran viikossa kuukauden ajan. Digiryhmät ovat maksuttomia ja niihin kuuluu lämmin ateria. Ajankohta on aina sama, klo 12-15.

Lisätietoja ja tarkemmat kokoontumispaikat: https://www.turunseurakunnat.fi/arvoihmiselle/arvo-ihmiselle-hanke

ARVO ihmiselle -hankkeen toteuttajat

Hyvää Suomen luonnon päivää Pansion Me-talolta!

By Ajankohtaista, Yleinen

Suomen luonnon päivää vietetään vuosittain 28.8. Pansion Me-talon kaikessa toiminnassa kiinnitetään  huomiota ympäristöystävälliseen toimintaan sekä ympäristökasvatukseen ympäri vuoden. Olemme mukana mm. Sininauhaliiton Green Care -toiminnassa. Luontolähtöisillä Green Care -menetelmillä edistetään ihmisten hyvinvointia puutarhanhoidon, elvyttävän luontoympäristön, eläinavusteisten menetelmien, kalastus- ja erätoiminnan, luontoon liittyvien kädentaitojen sekä maatilojen kuntouttavan käytön avulla.

Me-talon lasten luontokerhon vetäjä Sami Strandén kertoo, mitä kerholaiset ovat kesän aikana tehneet:

– Olemme tehneet retken lentomajakan maastoon, jossa pystytettiin pressulaavu porukalla. Samalla retkellä opeteltiin tunnistamaan alueen kasveja. Pansion lähiöluonnossa olemme opetelleet eläinten ja lintujen bongausta sekä etsiskelleet näiden jättämien jälkiä. Opettelimme luontoleikin avulla myös liikkumaan hiljaa metsässä. Tutustuttiin geokätköilyyn ja käytiin etsimässä Pansion alueen geokätköt. Puolen tusinaa kerkesimme löytää. Kävimme läpi jokamiehenoikeuksia ja tunnistimme kasveja ja puita. Teimme kalastusretken bussilla Raisionjoelle. Kalasaalistakin tuli, 5-6 ahventa. Teimme tutustumisretken Artukaisten hevostallille. Saimme lyhyen opastuskierroksen alueeseen ja lapset pääsivät rapsuttelemaan hevosia pilttuissaan. 19.7. vietettiin Pidä lähiluonto siistinä -päivää. Keräsimme lähiömetsäpoluilta ja metsästä roskat pois. Näillä alueilla kunnan siivoustyöntekijät eivät juuri liiku. Yhden metsäkorttelin alueelta tuli yhteensä noin jätesäkillinen roskaa. Heinäkuun lopulla kävimme marjametsällä. Poimimme mustikat Me-talon lähimetsästä. Vitamiinit tuli myös syötyä samalla reissulla suoraankin. Jokunen metsämansikkakin löytyi. Puuhippaa pelattiin myös. Trangialla pidimme lähimetsässä lettukestit. Myös pressulaavu rakennettiin uudemman kerran. Porukkaa oli reilusti, mutta lettutaikina riitti. Ampiaisia alkoi ikävä kyllä jo olla.

Hiljennyimme myös välillä metsässä. Metsäaukiolla tutustuimme eri aistein luontoon: näkö-, kuulo, tunto-, hajuhavainnot. Myös rentouduimme ja lopuksi oli eläinjoogaa.

Palaute lapsilta on ollut erittäin positiivista. Parhainta olivat olleet retket: hevostalli, kalastus ja letunpaisto. Lapset lähtivät todella hyvin kaikkeen mukaan, jopa luonnon siistimiseen ja roskien keräilyyn.

Pansion Me-talon aikuisten toiminnassa rakennettiin alkukeväällä viljelylaatikkoja, joihin kylvettiin yhteistuumin monenlaista: mm. salaatteja, tomaatteja, paprikaa ja yrttejä. Me-talon aikuiset ovat hoitaneet viljelmiä ahkerasti ja pian alkaa olla sadonkorjuun aika. Viljelmien ja kasvien kasvamisen vaiheita on valokuvattu joka vaiheessa – näin saamme loppusyksystä mukavia kasvimuistoja keväältä ja kesältä. Sekä tietysti pääsemme maistelemaan herkullisista ja takuulla luonnonmukaisesti kasvatettuja kasviksia.

Pansion Me-talo on maksuton toimintakeskus kaikenikäisille Pansion sydämessä. Me-talo on Fingerroosin säätiön koordinoima ja Turun kaupungin sekä Me-säätiön mahdollistama yhteistoiminnallinen toimintakeskus Hövelin palvelukeskuksessa Pansiossa (Hyrköistentie 26). Me-talo tarjoaa maksuttomia tiloja sekä kohtaamispaikan kaiken ikäisille asukkaille, vauvasta vaariin.

Me-talolta löytyy juttuseuraa, mielekästä tekemistä, kursseja, kerhoja ja tapahtumia, kokoustilaa sekä apua ja neuvoa elämän eri ongelmakohtiin, erityisesti perhetyötä, työllisyys- ja koulutusneuvontaa sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Lue lisää Me-talon toiminnasta täältä: https://fingerroos.net/toiminta/me-talo Tervetuloa tutustumaan ja mukaan toimintaan!

Korona-aika

By Tarinat

Korona, covid 19 on virus, ei siis makeistuote. Se on meitä suomalaisiakin piinannut jo pitkään. Sen kohtaamista on saanut pelätä sydän syrjällään ja housut kintuissa. Sanonnan mukaan, sitä saa mitä tilaa. Tässä kohdin se tuskin pitää kutinsa. En usko, että pahin sielukaan olisi mennyt tätä paholaista tilaamaan viholliselleen? Säädösten mukaan jo yli vuosi, kun kotioven on sulkenut. On pitänyt laittaa rätti naamalle ja ryhti keholle, että on voinut lähteä naapuria tapaamaan ja/tai kaupassa käymään. Asiantuntijoiden mukaan kaksi metriä sisätilassa pitäisi olla väliä kun saa toisen kohdata. Kätellä ei siis ole saanut tervehtiä aikoihin. Eikä edes oikein suoraan silmiin toista katsoa, ainoastaan vinosti lipanalta vilkuilla.

Niin, -kaukaa Kiinasta virus jo 2019 vuoden lopulla lähti liikkeelle ja ärhäköityi tosi vikkelästi. Siellä erään pikku kaupunkin torilla tehtiin kauppaa elävillä eläimillä ja niiden teurasjätteillä. Siitä lähdettiin ja jo tammikuussa 2020 se kaukaisen Suomenkin saavutti. Ko. tammikuussa Kiinasta Lappiin tuli turisti, jonka matkassa tuli viruskin. Ei siis hyviä tuliaisia, edes vodka pullon arvoisia.

Suomea aikaisemmin virus oli jo tavoittanut muun Euroopan. Italia, Espanja, Ranska jne, olivat   kärvistelleet sen kourissa jo pitkään, siitä alkuun välittämättä mittään. Myös Ruotsi viiruksen leviämisessä oli Suomea edellä aika paljonkin. Mitä tässä asiassa ei lasketa saavutukseksi, päin vastoin epäkohdaksi. Todettakoon, että tätä kirjoittaessa ( 16.2. ) Suomessakin ko. virukseen on kuollut jo satoja. Kohdalleni näin ei vielä ole tapahtunut, koska olen tässä ja elossa. Tosin ikäni suhteen ”heikossa hapessa”

Lisäksi todettakoon, että itse olen tänään saanut viruksen ehkäisyyn ensimmäisen rokotteen. Joka ehkä on edesauttanut tämän höpinän valitettavaan raapusteluun. En tiedä millä aineella piikittivät? Sputnikkia pyysin, ehkä Trumppia sain? Toinen sitten toukokuussa.  Nähtäväksi jää, missä silloin mennään? Näillä vuosirenkailla jokainen eletty päivä on elämisen arvoinen.

Kaikki tietää, että viruksen leviämisen etenemiseksi mm. ravintolat, teatterit, elokuvat, tanssit ja yleensäkin tilaisuudet, joihin kokoontuisi yli kymmenen henkilöä ovat kielletty. Vireillä on ehdotus, että kokoontumismäärät alennettaisiin kuuteen henkilöön. Omat hautajaiset ovat kuulemma sallittu. Mutta kuka nyt kuolisi, kun ei saattajiakaan saa olla. Häistä nyt puhumattakaan. Ei säännön mukaan vieras saa toista lähemmäksi tulla em. kahta metriä ja kuka nyt omaisen kanssa naimisiin menisi.  Hääyökin olisi liian jokapäiväinen.

Mutta vakavasti, esim. puhelut ym. teknisten vempaimien käyttö on sallittu, jopa suotavaa. Näin toimien saadaan mm. yksinäisyyteen vaihtelua, virikettä arkeen jne.

Tämä aihealue, korona olisi laaja ja moniulotteinen jos sitä kunnolla lähtisi penkomaan. Jokaisen pitää vaan omalla tavallaan käsitellä se ja toivoa, että siitä pääsisimme mahdollisimmin pian eroon. Tiivistettynä, käsiä vaan pestä usein, niiden desinfiointi, em. naamari nokalle, sekä pysyä mahdollisimman tiiviisti kotinurkilla. Siinä se pelkistettynä. Jo moneen kertaan mm. lehdistä luettu ja tv katsottu. Näin vaan pitää toimia, että edes joskus saavutetaan ”normaali” elämä.

Siunattuun loppuun, pitäkää huolta toisistanne. Kirjoitus valitettavasti ei ollut ”rakettitiedettä” Ovat vaan ajatuksia mitä allekirjoittaneen aivosoluista enää irtoaa.

Raimo Lehtonen

Joulunajan toiminta Fingerroosin säätiöllä

By Ajankohtaista, Yleinen

Viimeisimmät tiedot kunkin toiminnan tilanteesta löydät parhaiten kunkin toiminnan omilta sivuilta ja sosiaalisen median kanavilta:

  • Löytävä vanhustyö, Turku toimii normaalisti joulun aikana pyhiä lukuunottamatta. Otamme vastaan uusia asiakkaita, teemme kotikäyntejä varotoimet huomioiden. Olemme tavattavissa tiistaisin klo 12-14 toimistollamme osoitteessa Brahenkatu 7, Turku. Lisätietoja täältä: https://fingerroos.net/toiminta/loytava-vanhustyo
  • Löytävä vanhustyö, Vakka-Suomi Toiminnot ja ryhmät pyörivät myös joulun välipäivinä. Tarina maanantaisin klo 13-15 Uudenkaupungin toimistolla, Alinenkatu 17 ja keskiviikkoisin klo 13-15 Laitilan toimistolla, Vihtorinkatu 4. Tarina- ja Pilkeporukassa järjestämme joulun ajan ohjelmaa, mutta meillä ei ole yleisötapahtumia. Olemme paikalla ja tavoitettavissa: Heidi Raussi p. 044 4918 204 ja Päivi Maisila p 044 737 4271.
  • Me-talo: https://fingerroos.net/toiminta/me-talo, lisätietoja antaa Me-talon isäntä Miika Neulaniemi, p. 044 729 9987, miika.neulaniemi@fingerroos.net

Noudatamme kulloinkin voimassaolevia viranomaisohjeita koronatilanteeseen liittyen. Tästä johtuen toistaiseksi osa toiminnoistamme on ikävä kyllä tauolla (mm. Turussa Tarina-, Pilke- ja Åbo Haloo -ryhmät). Työntekijät jatkavat kuitenkin työtään, joten olemme täällä teitä varten myös loppuvuoden arkipäivinä – ole vain rohkeasti yhteydessä. Yhteystietomme löydät täältä: https://fingerroos.net/yhteystiedot

Toivotamme kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja valoisaa uutta vuotta! Kiitokset kaikille toimintaamme tukeneille ja toiminnassamme mukana olleille.

 

Löytävän vanhustyön webinaari järjestettiin 4.11.2020

By Ajankohtaista, Blogi, Hankkeet, Tapahtumat, Yleinen

Löytävän vanhustyön webinaari järjestettiin etäyhteyksin Teams-sovelluksen välityksellä 4.11.2020. Tämän jutun lopusta löydät webinaarin puhujien tilaisuudessa esittämät materiaalit.

Webinaarissa kuultiin Fingerroosin uuden toimitusjohtaja Päivi Heimosen tervehdys ja aloitussanat, jonka jälkeen Fingerroosin säätiön Vakka-Suomen Löytävän vanhustyön työntekijät Päivi Maisila ja Heidi Raussi kertoivat työstään, joka koostuu monipuolisesta yksilötyöstä, kotikäynneistä asiakkaiden luona sekä Pilke®– ja Tarinaryhmistä. Toiminta on tarkoitettu yli 60-vuotiaille Vakka-Suomen alueella asuville, jotka ovat esim. palveluiden ulkopuolella tai riittämättömien palvelujen piirissä, syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa tai kieltäytyvät muista palveluista. Osalla asiakkaista on haasteita päihteiden tai mielenterveyden kanssa tai arjenhallinnassa yleensä. Monet kohdatuista ikäihmisistä ovat yksinäisiä. Löytävä vanhustyö auttaa ja tukee myös suurissa elämänmuutoksissa (esim. leskeytyminen tai eläköityminen). Apuna ja tukena toimitaan myös peliriippuvuustilanteissa, taloudellissa haasteissa tai kun on tarvetta muulle ammatilliselle tuelle.

Löytävästä vanhustyöstä on juuri ilmestynyt myös animaatio, joka nähtiin webinaarissa.

Ikäinstituutin tutkija Hanna-Kaisa Hoppania Elämänote-koordinaatiohankkeesta kertoi Elämänote-ohjelman osallisuustutkimuksesta ja esitteli tutkimuksen tuloksia. Elämänote-tutkimuksen ensimmäiset tulokset kertovat arjen osallisuutta tukevista elementeistä sekä siitä, miten erilaisissa tilanteissa olevat, kotona asuvat iäkkäät ihmiset tavoitetaan järjestöjen toimintaan mukaan. Tavoitteena on ollut selvittää Elämänote-ohjelman vaikutuksia kohderyhmään yksilötasolla​: Mikä tukee iäkkäiden kotona asumista ja osallisuutta​? Mikä hankkeisiin osallistumisen rooli on tässä​? Tutkimuksessa on käytetty uudenlaista osallisuutta lisäävää tutkimusmenetelmää: toisilleen ennalta tuntemattomat, valmennetut kanssatutkijat  eli toiset iäkkäät hankkivat aineistoa ikätovereidensa kanssa keskustellen.

Rahoittajataho STEA:n valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen kertoi järjestölähtöisyyden ja yhteistyön merkityksestä Sote-järjestöjen toiminnassa. Sote-järjestöjen on hyvä olla mukana alueellisissa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman hankkeissa sekä sote-rakenneuudistuksen valmistelutyössä. Järjestöjen toiminnoilla on mahdollista täydentää julkisen sektorin tekemään työtä, mutta avustetulla toiminnalla ei voi sitä korvata. STEA:n uusien hankkeiden ja investointien hakeminen vuodelle 2021 alkaa 10.12.2020, päätös niistä saadaan kevään 2021 kuluessa. Haku korvaa keväällä 2020 pois jääneen uusien hankkeiden haun.

Uudenkaupungin valtuuston puheenjohtaja Jaana Vasama pohti puheenvuorossaan vanhuspalveluja, yksinäisyyttä ja ikääntymistä otsikolla Etsivä löytää – vai löytääkö? ” Aihetta Jaana käsitteli 81-vuotiaan äitinsä ja 85-vuotiaan ystävänsä Matin näkökulmien kautta. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun haluaisi toivottaa hyvää uutta vuotta tutuilleen ja huomaa puhelinnumeroita selatessaan, että kaikki ystävät ovat kuolleet?” Näillä riipaisevilla sanoilla alkoi Jaana Vasaman ja nyt 85-vuotiaan Matin ystävyys. Matin kautta hän on saanut sukeltaa yksinäisen miehen maailmaan, jossa yhteiskunnan tarjoamat palvelut eivät kohtaa yksilöllisiä tarpeita. Ja juuri siksi tarvitaan yhtä ystävää rinnalla kulkijaksi.

Vasaman mukaan yksinäisyys on vaarallisempaa ihmisen mielenterveydelle kuin tupakka keuhkoille. Meidän pitäisi pysähtyä kysymään vaikka kadulla ikäihmisiltä: ”Mitä kuuluu?” Monille se voi olla viikon ainoa hetki, kun saa puhua jonkun kanssa. Jokaisen on saatava säilyttää ihmisarvo ja itsenäisyys, vaikka joihin asioihin apua tarvitseekin. Hyvä vanhuus kiteytyy sanoihin: ”Kohtele minua hyvin, kosketa, välitä, rakasta, puhu kanssani ja kuuntele minua.” Elämä on tässä ja nyt!

Usein ikäihmiset tarvitsevat muuta kuin mitä vanhuspalveluilla on tarjolla. Esimerkiksi keskustelua kirjoista, taiteesta, teatterista ja jutustelua kahvikupposen äärellä. Joskus myös apua ja tukea joissain arjen askareissa, vastaanotoilla ja muissa asioiden hoitamisessa. Frank Martelan mukaan hyvän elämän ehtoja ovat: 1) Autonomia – meillä kaikilla on perustarve kokea elämä omaksemme iästä riippumatta. Tehdä omat valintamme omista arvoista lähtien. 2) Kyvykkyys – tarve saada aikaiseksi haluamiaan asioita. 3) Läheisyys – meillä on perustava tarve kokea läheisyyttä, mikä tarkoittaa, että lähellämme on ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. 4) Hyvän tekeminen – perustarve kokea oman toiminnan auttavan toisia ihmisiä.

Jaana päätti puheenvuoronsa HC Andersenin sanoin: ”Pelkkä eläminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka.”

Seuraavaksi kuultiin Pilke®-toimintaan osallistuneen vertaisasiantuntija Maikin puheenvuoro. ”Mä en millään olis aluks tullut Pilke-toimintaan. Mut jos mä sit kerran tulen” – kertoo Maikki alkutaipaleestaan Pilke-ryhmässä.  Uskaltauduttuaan mukaan Maikki kuitenkin huomasi, että Pilkkeessä onkin rakkaudellinen ilmapiiri ja hyvä olla, ollaan ihan vaan ihmisinä keskenään, kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen, saa olla sellainen kuin on. Uusi ovi aukeaa, et olekaan yksin. On niin paljon monipuolista toimintaa: ”Huikeaa, ainutlaatuista!” – huudahtaa Maikki. Joka kerralla on tavalla tai toisella musiikkia, ollaan käyty ongella, katsottu näytelmää, bingottu, tarinoitu, välillä on liikuntaa ja vaikka mitä! ”Ihanaa aamupalaa ja pullaa, ollaan tyytyväisiä. Onhan se nyt ruhtinaallist! Aamun paras avaus.” – sanoo Maikki. ”Vieras ihminen antaa myötätuntoa ja välittää susta. Ihan sykkyrälle menee! Kaikkee hyvää teille ja kiitos!” – totesi Maikki vielä lopuksi.

Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund kertoi lisää Pilke®-toiminnasta ja tarkasteli aihetta: ”Kuka auttaa ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää Suomessa?” Pilke®-toiminta on vastaus siihen, ”miten” ja ”miksi” autetaan ikääntynyttä päihteidenkäyttäjää. Kolmannen sektorin paljolti levittämä toimintamuoto täytyy saada osaksi tulevia palvelurakenteita, jotta myös ”kuka”-kysymys tulee vastatuksi. Pilke-toiminnan on kehittänyt Liisa Karvinen. Pilke-sana onkin lyhenne sanoista: ”Pitäjänmäelle Liisan luo keskiviikkona”.

Miten Pilke-toimintaa toteutetaan?

Pilke-ryhmät kokoontuvat kerran viikossa samaan aikaan aamupäivällä, samassa paikassa. Tapaamisessa vaihdetaan kuulumisia, syödään aamupalaa, jaetaan kokemuksia, pelataan seurapelejä ja visailuja, kokeillaan kädentaitoja, tehdään retkiä jne. Toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä. Tapaamiseen saa tulla sellaisena kuin on – myös päihtyneenä: Pilke-ohjaajat kohtaavat jokaisen pilkeläisen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä ilman vaatimusta raitistumisesta tai muutoksesta.

Pilke-ohjaaja tutustuu pilkeläiseen ja näkee ihmisen juomisen takana. Pilke-ohjaajan motto on: ”Pidän kiinni, en jätä, en unohda” – kannatteleva työote. Porukan jäsenyys on elinikäinen – mukana saa olla niin kauan kuin haluaa ja pystyy. Uusia ohjaajia tarvitaan koko ajan, kun työntekijät vaihtuvat. Ohjaajina toimii mm. sosiaaliohjaajia, viriketoiminnan ohjaajia, kotihoidon työntekijöitä, järjestötyöntekijöitä, diakoneja, pappi, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne.

Miksi Pilke-toimintaa?

Pilkeläinen löytää elämäänsä yhdessäolon ja mielekkään tekemisen kautta iloa ja osallisuutta. Pilkeläisen arjessa selviytyminen helpottuu, ja hän voi jatkaa kotona asumista mahdollisimman pitkään.

Miten ja miksi -kysymyksiin on helppo vastata, mutta kuka lopulta ottaa vastuun? Eli tarvitaan vielä vastaus kysymykseen KUKA? Pekka Lund toteaa painokkaasti, että vastuun pitää olla julkisella puolella, toiminnan on löydettävä paikkansa osana muita palveluita – mutta on luontevaa jatkaa ja tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa myös jatkossa.

Päivi Heimonen päätti webinaarin: Lämmin kiitos kaikille – pidetään iloa yllä ja jaetaan sitä toinen toisillemme!

Esitykset:

 

Fingerroosin säätiön toimitusjohtaja vaihtui – Ulla-Maija Nikulalle SOSTE:n kultainen ansiomerkki

By Ajankohtaista, Yleinen

Fingerroosin säätiön toimitusjohtaja Ulla-Maija Nikulan läksiäisiä vietettiin Fingerroosin säätiön tiloissa 30.10.2020. Muistelimme Ulla-Maijan matkaa ja upeaa kehittämistyötä säätiössämme.

”Kaikessa kehittämistyössä keskeistä on asiakkaiden ilmaisemat toiveet ja inhimillisen kärsimyksen vähentäminen.” – Ulla-Maija Nikula

Säätiön toiminta käynnistyi vuonna 2013 syksyllä Tarina-ryhmän avaamisella Turkulaisille ikääntyneille, Turussa osoitteessa Eerikinkatu 38. ”Otin työn vastaan toukokuussa, mutta palkkatyön aloitin vasta syyskuun 3. päivä. Tarina-ryhmä syntyi saman tien, kun niin moni kävi kokeilemassa ovenkahvaa ja kysymässä, kuka voi tulla, milloin voi tulla ja mitä täällä oikein tapahtuu? Pakko oli muutamassa minuutissa keksiä jotain ja näin syntyi Tarina-toiminta.” – Ulla-Maija muistelee. Ideana oli se, että kaikki olivat tervetulleita mukaan ja siellä aloitetut keskustelut olivat ainutkertaisia, luottamuksellisia ja tärkeää oli saada olla aidosti sellainen, kun on ja tulla kuulluksi. Mukaan sai tulla myös kuulolle, ei tarvinnut avata elämäänsä, mutta nimi oli hyvä kertoa.

Ulla-Maija ohjasi ryhmää alkuun itse tiistaisin, mutta loppuvuodesta ohjaajaksi tuli Stina Carpelan ja Stina on edelleen mukana Pilke-ryhmäohjaajana säätiössä. Stina ohjasi säätiössä myös liikuntaryhmiä, joihin rahoitus saatiin “Kunnossa kaiken ikää” -rahoituksen kautta. Tästä esimerkkinä “Äijäjooga”, joka oli hyvin suosittu laji. Työ kasvoi ja Löytävä työ sai myönteisen rahoituksen STEA:lta (päätös joulukuussa 2013), hakemus jätettiin toukokuussa saman vuonna).

”Visioni oli yksinkertainen: Että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.” – kertoo Ulla-Maija. Tämä pätee hyvin molempiin alkuvaiheen toimintoihin. Tarina-toimintaan kuului alusta lähtien kulttuurielämykset, kuten yhteistyö Wäinö Aaltosen museon ja Sibelius-museon kanssa. Teatteri ja Kirjan Talo olivat vahvasti mukana toiminnassa. Luennot, taidenäyttelyt, musiikkiesitykset, “et sää mittää runoo haluis kuulla” -toiminnat kaupungin pääkirjaston kanssa jne.

Ulla-Maijan ajatus säätiön ylisukupolvisesta työstä syntyi ikääntyneiden kokemaan syvään yksinäisyyteen liittyen. Sukupolvet eivät kohdanneet ihmisten arjessa, kaikilla ei ollut perhettä. ”Kypsyttelin ajatusta ja olin yhteyttä Me-säätiöön, syntyi Pansion Me-talo, Suomen ensimmäinen.”

Keväällä 2018 alkoi myös STEA:n rahoittama Syörään yhressä -toiminta. Toiminnassa tuodaan maksuttomia, yhteisöllisiä aterioita ja ruoka-apua Turussa alueille, joissa tarve on suuri. Ruokailuissa hyödynnetään sekä elintervikemyymälöistä että muutamista ravintoloista lahjoituksena saatua hävikkiruokaa. Ruokailut ovat osoittautuneet ruuan ohella monille tärkeiksi kohtaamisen ja yksinäisyyden vähentämisen paikoiksi.

Ajatus Löytävän työn laajentamiseen syntyi jo 2015 ja Vakka-Suomen Löytävä aloittivat toimintansa Laitilassa ja Uudessakaupungissa vuonna 2018. Työ laajenee edelleen.

Tärkeä työmuoto oli myös vuosien 2018– 2020 aikana toteutettu STM:n Arki haltuun -toiminta, jossa autettiin ja tuettiin alle 30-vuotiaita nuoria aikuisia ja heidän perheitään. ”Olisin niin mielelläni nähnyt työn jatkuvan. Siinä ylisukupolvisuus ja kohtaaminen toteutuivat ja toiminnasta saatiin tarkkaa tutkimustietoa. Sitä olisi tarvittu Turkuun.” – toteaa Ulla-Maija.

Säätiössä on ollut isoja ja pieniä hankkeita vuosien varrella. Yksi tärkeistä on ollut Oikeusministeriön Rikoksentorjuntajaoston ja kaupungin riskienhallintapäällikön kanssa toteutunut yhteistyö 2015–2018. Aiheena ikääntyneisiin kohdistunut kaltoinkohtelu ja rikollisuus.

Kaikessa kehittämistyössä keskeistä on asiakkaiden ilmaisemat toiveet ja inhimillisen kärsimyksen vähentäminen. Fingerroosin säätiön kaikkea toimintaa ohjaavat lähimmäisen rakkaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Meillä kohderyhminä ovat kaikki tarvitsijat sekä yhteiskunta.

Mitä kuuluu Ulla-Maijan tulevaisuuteen, nyt kun säätiön toimitusjohtajan pestin ottaa haltuunsa uusi toimitusjohtajamme Päivi Heimonen? ”Lähden kehittämään omaa yritystäni Terapia- ja työnohjauspalvelut, jotta yhä useampi ihminen pääsisi psykoterapiaan.”  – kertoo työn ohessa psykoterapeutiksi opiskellut Ulla-Maija Nikula.

Fingerroosin säätiön toimitusjohtajat Päivi Heimonen ja Ulla-Maija Nikula

Kiitoksena valtavasta ja upeasta työstä säätiön ja kansalaisten hyväksi Ulla-Maija Nikulalle myönnettiin SOSTE:n kultainen ansiomerkki. SOSTE myöntää ansiomerkkejä pitkäaikaisesta ja merkittävästä toiminnasta sosiaali- ja terveysalalla tai siihen läheisesti liittyvissä tehtävissä.

Kultainen ansiomerkki myönnetään järjestön, säätiön, kunnan, kunnallisen lautakunnan, yrityksen tai valtion viranomaisen esityksestä 30 vuotta sosiaali- ja terveysalalla tai siihen läheisesti liittyvissä tehtävissä toimineelle henkilölle hyvinvointia ja terveyttä edistävästä toiminnasta.

Ansiomerkin Ulla-Maijalle luovuttivat Fingerroosin säätiön puheenjohtaja Pekka Paju ja Fingerroos Hoiva Oy:n liiketoimintajohtaja Minna Orpana.

Minna Orpana, Pekka Paju ja Ulla-Maija Nikula

”Kiitän kaikkia työntekijöitämme, hallituksemme jäseniä, yhteistyökumppaneita, rahoittajia ja asiakkaitamme yhteistyöstä. On ollut hyvä tehdä työtä kanssanne.” – Ulla Maija Nikula

Suuret kiitokset ja kaikkea hyvää tulevaan, Ulla-Maija!

Kesänviettoa 1950-luvulla

By Tarinat

Kerron tässä kokemuksiani lapsuudestani 1950-luvulla. Ne liittyvät kesäaikaan ja kesämökkiimme, jonka isä oli rakennuttanut isovanhempiensa maille, vähäisen järven rantaan keskelle laajoja synkkiä metsiä. Rakennus oli pieni hirsitalo, jossa oli sauna ja huone ehkä 3 x 5 m, pieni mutta viihtyisä. Kalustuksena oli päästävedettävä, sivustavedettävä pukkisänky ja pirttipöytä.

Kesäpaikat olivat silloin ainakin meidän suvussa harvinaisia, niin että halukkaita vieraita riitti lähes joka kerraksi, kun mökillä kävimme. Silloin levitettiin heinillä täytettyjä patjapusseja lattialle, jopa pöydän alunenkin oli käytössä. Patjojen pöyhiminen nukuttavaan kuntoon oli melkoinen työ ja siitä tuli hyvä heinän tuoksu. Vaihdoin aina pukkisänkypaikkani siskonpetiin, sillä enojen ja tätien välissä oli tunnelmaa.

Isällä oli niihin aikoihin viiden hengen auto. Kun maalle lähdettiin, kaikki paikat oli täynnä ja me lapset vielä ylimääräisinä. Katolle laitettiin melkoinen jassikka tavaraa. Äiti väitti, että jekkerit laahaavat töyssyissä maata. Perille kyllä päästiin. Välillä tarvittiin varapyörää, käytiin ojassakin ja vesikin keitti.

Mökillä uitiin, saunottiin, soudeltiin, hakattiin puita, ongittiin ja ravustettiin, pelattiin korttia ja heitettiin tikkaa. Maito haettiin järven toisessa päässä olevasta maatalosta. Eila-täti toi ruuaksi muutamia kanoja. Niitä ei siihen aikaan oikein pidetty ruokana. Pistimme tulet saunan pataan ja keitettiin meidän perheen kana-ateriat.

Auto myytiin ja isä osti Zyndab-merkkisen moottoripyörän, joka putputti tosi harvakseen, en tiedä miksi. Isä ajoi, äiti istui takana ja me molemmat lapset olimme tavaroiden kanssa sivuvaunussa. Mökkimatkat tehtiin sillä ja vieraat tulivat omin konstein. Tehtiin ihan oikeita huvimatkoja, käytiin Porissa, Raumalla ja Köyliössäkin. Aina paistoi aurinko.

LL

Elokuvailta vuonna 1959

By Tarinat

On syyskuun loppua ja minulla perunannostovapaa. Olen 15-vuotias ja Fammun kanssa puolukoita keräämässä maalla. Asumme pienessä mökissä järven rannalla, kaukana muusta asutuksesta ja sankan metsän ympäröimänä. Öljylampun valossa illat tuntuvat kovin pitkiltä. Kyläkeskuksen tolpassa oli ilmoitus elukuvasta, Suomifilmistä. Saan Fammulta luvan mennä Seurojentalolle 2,5 km:n päähän.

Matka sujuu välillä juosten mukavasti. Elokuva kestää n. kaksi tuntia ja ilta on muuttunut yöksi. Ympärillä on täysi pimeys, ei tähtiä, ei kuuta. Hätäännyn, etn osaisi takaisin mökille. Kukaan ei lähde kanssani samaan suuntaan. Kukaan vähäisestä yleisöstä ei ole tuttu. Jostain kuitenkin ilmestyy isokokoinen mies, jota en tunne. Hän selvästi tuntee minut ja ehdottaa yhteistä kotimatkaa. Kyllikki Saaren murha on ollut vastikään yleisenä puheenaiheena.  En voi muuta kuin suostua. Hänellä on pyörä, mutta siinä ei ole valoa. Säkkipimeässä ei myöskään voisi ajaa. Hän on varmaan tehnyt tätä taivalta näissä olosuhteissa useasti, koska pärjää hyvin. Hän kertoo olevansa Antti pienestä 12-lapsisesta torpasta kylätietä eteenpäin, lapsikatraan keskivaiheilta. Luulen tuntevani Seijan, hänen nuoremman sisarensa, joka käy järvellä uimassa. Kauhulla odotan hetkeä, jolloin joudun siirtymään metsäpolulle ja selviytymään päivälläkin pelottavasta korpitaipaleesta. On niin pimeää, että on aivan sama pitääkö silmiä auki vai kiinni.

Antti kaataa pyörän ja etsii polun päätä. Arvaan jatkavani siitä yksin, mutta ei. Hän kulkee edellä ja huitoo käsillään. Kyllikki Saari käy mielessäni. Monien kompastelujen ja kuusenraapimien jälkeen tuo taival 500 m on ohi. Mökin ikkunasta loistaa öljylampun valo, Antti kääntyy takaisin. Hänellä on sama vielä edessä.

Mökissä on lämmintä ja suloista. Fammu on kuivannut vehnäkorppuja samalla kun on pitänyt tulta hellassa. Hän ei kysy miten selvisin matkasta, enkä minä kerro. Fammua kiinnostaa vain elokuva. Ehkä paikkakunnalla syntyneenä ja nuoruutensakin viettäneenä asia oli arkipäivää.

Olen hyvin kiitollinen Antille, joka näki hätäni ja josta jälkeenpäin kuulin, että hän oli minua viisi vuotta vanhempi, sotaväen käynyt sydämen sivistynyt mies. Antista tuli poliisi ja perusti perheen kansakoulun opettajan kanssa. Tämänkö takia olen aina pitänyt Antti-nimestä, eikö Koskelassakin ollut Antti, kunnon mies hänkin. Olisin halunnut kiittää, mutta miten se olisi käynyt?

Jos Antti tämän lukee, hän kyllä tunnistaa tapauksen. Kiitän häntä sydämeni pohjasta ja kerron kunnioitukseni.

Leena Turusta.

PUISTOPICNIC 14.9.2020 klo 11-13 Turun linnan puistossa

By Ajankohtaista, Tapahtumat

Fingerroosin säätiön Löytävä vanhustyö ja EHYT ry. 
tarjoavat tapahtuman:

PUISTOPICNIC

ma 14.9.2020 klo 11.00 – 13.00
Turun linnan puistossa, Linnankatu 80

Ohjelmassa:

  • Muusikkia: Sofia Autio Duo klo 11.20 ja klo 12.00

  • Kahvitarjoilu

  • Puistopelejä

  • Kahvipaketti ensimmäiselle 20 mukaan!

Ilmoittautumiset: p. 040 455 2874 tai 044 975 1757
Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Tulostettava mainos: PUISTOPICNIC (pdf)